Joulupukki ja tontut lähtevät etsimään joulun sanomaa.

Joulupukki ja tontut olivat kovin väsyneitä kaikkeen, lieneekö tullut työuupumus. Vai voiko noin sanoa, tekeväthän he kutsumustyötään, eivätkä paiski hommia kuin yhtenä päivänä vuodessa.

Nyt pitää nopeasti löytää taas työnilo, ainakin viimeistään jouluun mennessä. Muutenhan Joulupukki-tarina saisi nolon lopun ja lapset olisivat ihmeissään, että mihin joulupukki on kadonnut.

Onhan se tonttulan väki jonkin verran saanut levätä, mutta kun on joulukuu, niin se stressi alkaa vaivata myös Joulupukkia. Tontut ovat vielä niin nuoria, että tiennevätkö edes, mitä joulustressi on. Ja ovathan he myös notkeampia selviytymään kaikista haasteista.

Kyllä me tonttulan väki olemme seuranneet maailman tapahtumia ja kaikkien lasten elämää. Ja olemme tietenkin tehneet valmisteluja seuraavaa joulua varten, joten älkää luulkokaan, että sitä on vaan lonkkaa vedetty, niinkuin sanonta kuuluu. Ja onhan se ajatustyökin työtä. Kyllä sitä Joulupukkina joutuu miettimään, miten saa kaikki lapset ja lapsenmieliset iloiseksi edes jouluna. Ei se ole helppoa. Toisilla ihmisillä on runsain määrin kaikkea ja toisilla ei juuri mitään muuta kuin vaatteet päällä. Miten ne runsaudet saisi jakaantumaan tasaisesti kaikille. Siitä se stressi enimmäkseen on tullut ja harmaita hiuksia ja partaa myös.

Eipä tässä muu auta kuin alkaa paiskimaan töitä ja näyttämään omalla esimerkillä, että saadaan koko maailma pelastettua. Toki siinäkin voi tulla lisää harmaita hiuksia, se maailman pelastaminen taitaa olla liian iso pala haukattavaksi. Ainakin yhdelle ihmiselle. Niinpä pitää miettiä, miten saadaan kaikki ihmiset mukaan. On aloitettava ihan siitä lähiympäristöstä. Tervehditään naapureita, autetaan lumitöissä tai kauppakassin kantamisessa. Käydään ilahduttamassa vanhuksia tai lapsia muulloinkin kuin jouluna. Oikeastaanhan me voidaan iso asia tehdä sillä tavalla, että ei osteta turhaan mitään tavaraa, pienempikin määrä riittää. Ja kierrätetään.

Itse asiassa Joulupukki on myös masentunut, kun pienille lapsillekaan ei kelpaa enää pienet lelulahjat vaan pitää jo kaksivuotiaallekin olla kännykkä tai tabletti tms.

Ja on joulupukki surullinenkin. Se johtuu siitä, että alakoululaiset lapsetkin ovat riippuvaisia kännyköistään tai sähkötupakasta tai seisoskelevat siiderihyllyjen edessä josko jotenkin sais siitä napattua mukaan tai jonkun ostamaan puolestaan. Ja mitä kaikkea tuolla kaduilla tapahtuukaan, kun ei pukki enää jaksa illalla kaupoissa ja kylillä kulkea. Onneksi ei tiedäkään kaikkea.

Maailmassa on myös sotia, joille joulupukkikaan ei voi mitään, vaikka kuinka toivoo rauhaa ja rakkautta maan päälle ja kaikille kansoille. Mutta siinäkin voi olla esimerkkinä, että ei ainakaan itse tee mitään pahaa toisille, ei edes ajattele pahoja ajatuksia vaan lähettää mielessään rakkautta ja iloa kaikille.

Mutta on se joulupukki myös iloinen, sillä ei kaikki ole noin negatiivista. Monet ihmiset kulkevat luonnossa ja pitävät huolta sekä itsestään että metsistä ja eläimistä. Suuri osa kuluttaa maltillisesti, ei osta turhaa ja osaa myös kierrättää. Monella on ystäviä, vanhusystäviä ja nuoriakin perheitä, joita auttavat pienillä muistamisilla. Ja se hyväntekeväisyys voi olla mitä vaan kuten vierailut yksinäisen luona, kutsu ruokailemaan omaan pöytään tai ostamalla ruokakassin sitä tarvitsevalle tai ostamalla palan metsää suojellakseen luontoa ja pitääkseen edes osan metsästä tai suosta luonnonmukaisena. Tapoja on vaikka kuinka monenlaisia, jokainen keksii oman tapansa auttaa. Eikä sen tarvitse olla suuri, rahallinen lahja vaan jo tervehtiminen, hymy, oven avaaminen, hetken juttelu jonkun kanssa ovat hienoja eleitä. Mutta se saattaa pelastaa monen päivän. Toki jokainen oman varallisuutensa mukaan voi laittaa rahaa keräyksiin, joista myös suuri osa menee todelliseen tarpeeseen.

Olkoon joulu jokaisen sydämessä kaikkina päivinä, ei ainoastaan jouluna. Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle ja mennään pienillä ilon aiheilla jokainen päivä seuraavaa joulua kohti.