Ripustin oksan seinälleni sen kauneuden vuoksi, halusin tuoda luontoa kotiini jossain muodossa. Tuon oksan muotokieli puhutteli minua ja asettelinkin sen seinälleni ikäänkuin kurkottelemaan korkealle ja ylöspäin, kuten se oletettavasti on tehnyt entisellä kasvupaikallaankin. Se on nyt luonnonmukaisena tauluna katseltavana, ikkuna luontoon.

Oksa ei symboloi minulle arkisuutta tai arvottomuutta, ei itsessäni, ei muissa eikä muullakaan tavalla. Olen tuonut kotiini myös hiekkaa, kiviä, käpyjä, jotain luonnosta poimimaani pienimuotoista tuomaan maadoittumisen tunnetta. Myös niiden kaikkien kauneus puhuttelee tai niiden omanlaisensa muotokieli.

Lapsena varmasti monikin on kerännyt kiviä ja keppejä, niin minäkin. Ne olivat aarteita, joita ei saanut heittää pois.

En todellakaan näe itseäni arvottomana, kuvan ”karahkan” harmaana, vaikka sen seinälleni ripustinkin, vaan näen siinä oksan kasvutarinan haastavissa olosuhteissa, joissa se on kasvanut kauniiksi muodoltaan. Oksat ovat löytäneet oman väylänsä kurkottaessaan valoa kohti ja näyttäen maailmalle, että kasvu onnistuu, vaikka olosuhteet eivät ole ihanteelliset. Ehkä sellainen kasvutarina on nähtävissä myös itsessäni.

En katsele innostuneena tyhjäksi hakattuja metsäaukioita tai kaatuneita ja kaadettuja puita, joita makaa metsissä ja ovat sinne kuivuneet. Mutta ne on jätetty tai jääneet sinne kuitenkin lahoamaan ja ravitsemaan maata lahotessaan, luonnon kiertokulkua parhaimmillaan ja tarpeellista.

Ihailen kaikkea, mitä luonnosta luontojaan löytyy, myöskin tuota kuivunutta, muotoilultaan erikoista oksaa sen yksityiskohtienkin vuoksi. Puita, pensaita, kiviä, kantoja, kukkia, metsän eläimiä, muurahaisia tai mitä tahansa luonnossa onkaan ja kasvaakaan, ovat osa luontoa ja sen kiertokulkua enkä osaa niitä moittia rumiksi ja tarpeettomiksi. Ainoastaan ihmisen jättämät roskat eivät mielestäni kuulu metsään tai minnekään luontoon ja näyttäytyvät silmissäni rumina ja luonnottomina ja aiheuttavat minussa myös jonkinasteista ahdistusta.

Myönnän, että joitakin kiviä olen maalannut esittämään mm. leppäkerttua, kukkaa tai perhosta, mutta kauneimmillaan kivetkin ovat luonnontilassa. 

Luonnonmateriaalien tuonti kotiin kuvastaa omaa halua luonnonmukaisuuteen tai ainakin pyrkimykseen siihen suuntaan. Kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta, vaan lähiluonnosta saa paljon sekä koristeeksi sopivaa että myös syötävää. Luonto on runsauden aitta. Liikun luonnossa paljon. Riittävän kaukana moottoriteistä ja kaupungin melskeestä luonnon hiljaisuus puhuttelee ja rauhoittaa mielen ja kehon. Ymmärrän aina vaan paremmin luonnon tarpeellisuuden ja merkityksen ja pyrin sen suojelemiseksi tekemään sen minkä osaan ja pystyn omilla resusseillani.

Luonto on opettanut myös yksinkertaistamista. En halua kotiini paljon kaappeja saadakseni säilytystilaa. Olen vuosien varrella vähentänyt tavaraa enkä osta uutta kuin tarpeeseen. Olen oppinut tavaran vähentämisen kautta luovuutta, jokaiseen tekemiseen ei tarvita omaa työkalua, vaan voi luovasti toimien käyttää ja löytää muitakin mahdollisuuksia tehdä ruokaa ja monia muitakin asioita.

Jonkun mielestä oksa voi symboloida arvottomuutta minussa ja se voimistuu, kun katselen sitä kaiken aikaa seinälläni. Katsoessani objektiivisesti oksaa, se sai oikeasti itseni mietiskelemään asiaa juuri tuolta kannalta. Ja päädyin ratkaisuun, minkä kerroin tuossa edellä, ja toki tuo oivallus tapahtui tässä tietoisuudessa, mikä minulla juuri nyt on itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.

Ja vahvistusta voi saada miettimiinsä asioihin, niinkuin ihminen yleensä tarvitsee useammankin vahvistuksen ennenkuin uskoo. Ja vahvistus voi tulla kuulemiensa sanojen, laulun sanojen, tv-ohjelman tai minkä muun tahansa kautta. Lähinnä vahvistus, jota kaipasin, tässä tapauksessa koskee itsessäni sitä, että olen oman elämäni ainoa oikea tuomari, joten vapautan itseni tarpeettomasta syyllisyydentunnosta ja on aika tehdä oikeutta itselle, katsoa hyväksyvästi sekä itseä että muita. 

Yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa vain omaan tilaansa ja oman rauhansa löytymiseen.

Ehkä jonain päivänä tulee lisää ymmärrystä ja oksa lentää seinältä tai kasvattaa silkkikukkia tai sitten tietoisuus kasvaa eikä millään ulkoisella ole vaikutusta, kun ymmärtää sisäisesti, mikä elämässä on juuri itselle tärkeää.

Kukkia ja perhosia

on lennähtänyt oksalle,

ne koristeeksi tulivat

tuomaan hienoista väri-iloa.