Näin unen. Olin vanhemman naisen hoitajana. Hänellä oli lääkkeitä, joista kukaan ei tiennyt mikä on niiden tehtävä. Aloimme pikkuhiljaa (lääkärin kanssa yhdessä) vähentelemään lääkitystä. Päivien kuluessa nainen ikäänkuin heräsi, alkoi liikkua, tanssimme. Hän nautti ja iloitsi. Jonkin ajan kuluttua tämä nainen kuoli. Omaisten kanssa puhuimme: järjestin juhlahetkiä heidän rakkaalle.


Luin artikkelin kuoleman doulasta. Hieno tehtävä, jossa tuodaan kuolema jopa sanana arkielämään kuuluvaksi. Harva kuolemaa toivoo mutta se tapahtuu jokaiselle. Ja mitä enemmän siitä puhutaan, sen vähemmän vaikea se on asiana ja siihen ehtii omalla tavallaan valmistautua.


Kuoleman doula on vierelläkulkija ihmisen elämän viime hetkillä, juhlahetkien järjestäjä tai vaan läsnäolija. Juuri sitä, mitä me jokainen voimme olla jossain hetkessä ystävälle, omaiselle tai läheiselle. Se ei ole sen kummempaa mutta itsellään arvokasta kosketuksen ja läsnäolon voimalla, hiljaa tai kokien jotain yhdessä. Kuolemahan voi tulla yllättäen ilman sairautta tai vanhenemista. Ei siihen voi täydellisesti valmistautua mutta siihen saa siltikin neutraalisti suhtautua.


Tällaista kuoleman doulan tehtävä voi parhaimmillaan olla kuten tuossa unessani. Eli järjestää juhlahetkiä ihmisen vielä eläessä. Tai vaan auttaa kuolemaan valmistautumisessa, pitämällä kädestä, silittämällä hiuksia, työntämällä pyörätuolia veden äärellä ja luonnossa metsäpoluilla tai omien hautajaisten suunnittelussa. Siinä saa antaa aisteille tuntemuksia ja kokemuksia. Yhteinen matka voi olla minuutteja tai päiviä taikka vuosia. Hetkiä voi olla monia tai vain yksi ainoa, kaikella on merkityksensä. Jokainen taaksejätetty hetki on pieni kuolema, irrottautuminen. Meidän elämänmittainen retki voi olla pitkä tai lyhyt mutta aina tärkeä.


Uskallan puhua kuolemasta vaikka se on jollain tavalla tabu yhteiskunnassa. Ainoastaan tämä hetki on olemassa, en voi tietää mitään huomisesta. Joten teen sen nyt tänään. Sinäkin voit ja saat puhua. Ja jokainen meistä voi olla kuoleman doula jollekin ihmiselle tai eläimelle. Kunniatehtävä, jolla koskettaa jonkun elämää.