Onneksi joulu on ohi ja ohi on myös tämä tarina. Mukavia muistoja sain joulun ajalta ja ihania hetkiä lapsenlapsen kanssa leikkiessä. Olen myös oppinut ottamaan rennosti, kun hyvät suunnitelmat etukäteen päässäni loin. Mutta myös haasteellisia päiviä ja öitä koin sekä muistutuksia elämän totuuksista, rakkaudesta ja intuition merkityksestä.

Ennen joulua kaupassa kävin ja runsaasti ruokatarvikkeita hankin. Jouluksi laitoin, keitin ja paistoin laatikot ja kinkun, piparitkin leivoin. Joulun tunnelman touksujen avulla taioin. Aattona mieluisia ruokavieraita kestitsin. Myös ystävälle joulutervehdysten kera viety jouluateria maistui. Ruokaa riitti toisillekin rakkaille ja mieluisille jouluvieraille. Mietin jo aiemmin, tuliko hankittua liikaa kaikenlaista vaikka olikin hyvää ja maistuvaista eikä ainoastaan jouluisia laatikoita ja kinkkua vaan myös muunlaisia eri vaihtoehtoja ruokalajeiksi. Mitään kun en raski heittää roskiin tai kompostiinkaan.

Kun joulu oli ohi ja vieraat poissa, onneksi myös jouluruuat syöty ja arkiruokiin palattu. Mutta sitten alkoi kurkkukipu, joka onkin kauhea tunne, kun en ole sairastanut lievääkään flunssaa vuosikausiin. Nieleminen tuskaa, silmistä vesi valui. Mitäpä siinä voi tehdä, toivoo vaan, että jospa se tästä. Kurkkukipu vaan yltyi, nuhakin alkoi, nenä punaisena ja iho kirvelevänä päivät kului ja yskä rasitti päivin ja öin. Kotikonstit käyttöön, monta kertaa päivässä nenähuuhtelukannu suolavettä täyteen, hunajaa, inkivääriä, sinkkiä, vitamiineja ja mitä ikinä vaan luonnollisiin apukonsteihin kuuluikaan ja mitä aineksia omista kaapeista löytyikään.

Mikä onni, että kaapeissa oli ruokaa. Enpä arvannut ennen joulua, että kaikki tulee tarpeeseen eikä tarvitse miettiä jaksanko kauppaan lähteä edes ruokaa shoppaileen. Toki myös ajattelin muita ihmisiä, että en vaan tartuta keneenkään tätä räkätautia. Iduista tuoretta salaattia, porkkanoita kilokaupalla, perunat ja punajuuret tuli käytettyä, lihat ja valmiit ruuatkin pakastimesta löydettyä ja nälkäisiin suihin popsittua. Eikä mitään tarvinnut heittää hukkaan.

Hyvä on nyt jääkaappi siivota, tyhjät hyllyt siellä odottavat puhdistusta. Samalla tuli testattua oma varautumisen aste. Ruokaa riitti vähintään kahden viikon ajaksi ja myöskin muutaman ruokavieraan kestitsemiseksi. Onneksi meillä ei juoda maitoa eikä syödä paljon leipää, se toki helpotti selviytymisstradegian laatimisessa. Sähkö- ja vesikatkoihin en ollut varautunut muutoin kuin aiemmin syksyllä retkikeittimen hankinnalla, mutta vettä ei kuitenkaan tullut hamstrattua ämpärikaupalla.

Loppujen lopuksi poskiontelotulehduksesta itsehoitokonstein selvisin, puoliso ei tartuntaa saanut, vaikka vieressä pötköttelikin ja ruokaa oli riittämiin, vettä tuli hanasta ja sähköä kaikkeen mihin välttämättä pitikin. Toiveissa on, että kun oireilu on täysin loppunut, pääsen kauppaan, kävelylenkille, lumikolan kanssa pihalle satanutta lunta kolaamaan ja lumista metsää ihailemaan. Siivoaminenkin on varmasti mukavaa, kun sitä voi yskimättä tehdä omalla ajallaan.

Lumikuusi muuttui lumisateiden myötä, sai päällensä kuin pursotetun kermakuorrutteen parantaakseen ulkonäköänsä. Lumikuusen muodonmuutosta on ollut mukava seurata tästä sisällä olevasta aitiopaikasta ristikoiden ja palapelin tekemisen lomassa. Oma muodonmuutos on toivottavasti myös käynnissä ja osaan nähdä asioita vielä enemmän kiitollisuuden näkökulmasta. Kiitos esimerkiksi siitä, että minulla on hyvä ja vahva immuniteetti, se on nyt näinä päivinä nähty.

Nyt vaan suunnittelemaan ja toteuttamaan uutta selviytymispakettia ja hankkimaan tarvikkeita siihen.

Niin tämänkin vuoden aika

kulkee omaa vauhtiaan

ja päivät seuraavat toisiaan, 

lumi tuo valoisuutta päiväaikaan

 öisin kuu valaisee maisemaa.

Valon määrä lisääntyy,

kun kevättä kohti mennään

Suomen kesä

on valoisaa aikaa parhaimmillaan.

Valon majakoita

myös me jokainen

olemme toisillemme, 

rakkaus läheisiimme

luo valopiirin kaikkien ympärille.