Jokainen on varmaankin kokenut ja tuntenut häpeää jostain syystä. Minulla on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa, toki aikuisuudessakin, paljon sellaisia tapahtumia, joissa olen ottanut syyllisyyden harteilleni ja tuntenut häpeää. Vaikka näin aikuisena näenkin, että tapahtumat ovat suhteellisen mitättömiä, mutta silloin koettuna ovat olleet maailmaani mullistavia. Eli ovat saaneet käpertymään syyllisyyden ja häpeän tunteisiin. Ajan saatossa ne tietenkin ovat painuneet taka-alalle , mutta häpeän tunne putkahtaa pintaan, kun teen jotain tai tapahtuu jotain, joka ei ehkä muiden mielestä ole oikein.

Viime yönä nukuin huonosti. Toki minun uneeni vaikuttaa usein myös täydenkuun aika, joka on juuri tänään. Pyörittelin mielessäni tekemääni asiaa, oliko se oikein vai väärin ja olisinko saanut tehdä niin. Ne lapsuudesta ja nuoruudesta kumpuavat tunteet ovat olleet tukahdutettuna, koska en silloin ole saanut apua tai uskoa niiden käsittelemiseen. En ole lapsuudessani saanut tuntea olevani riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Olen vain ollut yksi jäsen isossa perheessäni, siinä joukossa kasvava. Minua on pidetty omituisena, negatiivisessa mielessä. Toki maallinen turvallisuus on ollut läsnä eli ruokaa ja vaatetta, koti ja vanhemmat.

Toistelin yöllä mielessäni Ho o pono pono-lauseita: ”olen pahoillani, anna anteeksi, kiitos, rakastan sinua”. Kerroin nämä sisäiselle lapselleni, sisäiselle pienelle itselleni, joka oikeasti on täydellinen sellaisenaan, mutta on joutunut tuntemaan itsensä tyhmäksi ulkopuoliselta taholta. Itse myös itseämme sätimme ”olet tyhmä, miksi tein noin, miksi arvioin väärin, miksi, miksi….” Ja nämä opitut mallit ja tavat kulkevat mukana, kunnes joku ns. häpeää tuottava asia nostaa ne pintaan ja näyttää, että tällainen ei ole enää tarpeellista. Kunpa voisikin nähdä tuollaisten häpeän ja syyllisyyden tunteiden velloessa itsessä, että tästähän voi seurata jotain hyvääkin. Kun ei ole saanut sanallista kehua ja kannustusta, läsnäolevaa rakkautta ja läheisyyttä, niin vieläkään ei osaa nähdä, että millä tahansa tehdyllä, ns. virheilläkin voi olla sysäys johonkin muutokseen. Kaaoksesta voi kehittyä jotain uuteen suuntaan vievää. Eli pitää pystyä tarkastelemaan objektiivisesti tätä asiaa, mikä nostaa tunteet pintaan.

Jonkin aikaa sain nukuttua ja aamulla herätessäni mielessäni oli ”häpeä → HOPEA”. Eli päättelin tästä, että käsittelin uneni aikana tämänkin äskettäin tapahtuneen lapsuuden kokemuksien lisäksi ja ne saivat ns. hopeareunukset. Asia on tietenkin niin, että en voi odottaa kehuja ja kiitoksia ulkopuolelta. Voin kiittää itseäni, että olen selviytynyt, että uskallan olla se kuka olen enkä voi muuttua toisten kaltaiseksi. Eikä minuakaan voi eikä tarvitse kloonata. Jokainen olemme yksilöitä, jokainen teemme hyviä asioita, jokainen teemme virheitä, mutta aina kun teemme jotain, se johtaa johonkin. Pahinta mitä voi tehdä, on olla tekemättä mitään, että odottaa vaan passiivisena, mitähän minun nyt pitää tehdä. Kolhut ovat raastavia, mutta ajan kuluessa siunauksellisia.

Tämä on jälleen puhetta kannustukseksi itselle, mutta näiden sanojen saa antaa painua muidenkin mielen pohjalle ja antaa vaikuttaa niinkuin on itselle parasta. Ota sisäinen lapsi syliisi ja sano hänelle (eli itsellesi) että rakastan sinua, olet minulle tärkeä, suojelen sinua enkä anna kenenkään loukata sinua ja pysy aina omassa totuudessa. Opitut mallit ja tavat saavat jäädä menneisyyteen, niillä on ollut oma aikansa. Nyt voi opetella uusia itselle toimivampia tapoja ja ratkaisuja, jotka sopivat omaan elämään paremmin. Nyt, kun on oppinut tuntemaan itseä, voi luoda oman näköistä elämää, seurata omia tuntemuksia, uskaltaa kohdata ulkopuolelta tulevia vastustavia voimia, jotka kumpuavat vain heidän omista heikkouksista.

Kaikki tunteet ovat tarpeellisia, kun mikään niistä ei nouse liian kuormittavaksi, vaan tuovat muistutuksen, että siinä kohtaa on henkisen kasvun paikka ja on valmis päästämään irti kaikesta, mikä ei enää toimi omassa elämässä. Harjoitusta vaatii katsoa peiliin ja sanoa itselle ”rakastan sinua”. Kiitos haasteista, niiden ymmärtämisen kautta voi kevyempänä jatkaa elämää.