Olen paljon miettinyt työssäni muistisairaiden yksikössä

onko asukkaille hyväksi hoitajana toimia aina samalla tavalla

vai voiko tehdä asioita myös toisin

ja silti saada heidän olonsa tuntemaan turvalliseksi.

 

Minun tapani tehdä asioita erilailla ja eri järjestyksessä

voi aluksi sekoittaa ja hämmentää,

ehkä enemmänkin muita hoitajia,

mutta jonkin ajan kuluttua huomataan

että useammallakin eri tavalla

asukkaat saavat ruokaa, lääkkeensä, puhtauden

mistään tinkimättä

lisäksi halauksen, hymyn, läsnäolon ja kädestäpitämisen

jota hekin erityisen paljon tarvitsevat.

 

Jokaisen hoitajan persoona on paras lahja

jolla kohtaa muistisairaan asukkaan

ja oppimalla tuntemaan ihmisen historiaa

löytää keinoja

joilla saa aikaan olemuksen rauhoittumisen.