Olen paljon miettinyt työssäni muistisairaiden yksikössä
onko asukkaille hyväksi hoitajana toimia aina samalla tavalla
vai voiko tehdä asioita myös toisin
ja silti saada heidän olonsa tuntemaan turvalliseksi.
Minun tapani tehdä asioita erilailla ja eri järjestyksessä
voi aluksi sekoittaa ja hämmentää,
ehkä enemmänkin muita hoitajia,
mutta jonkin ajan kuluttua huomataan
että useammallakin eri tavalla
asukkaat saavat ruokaa, lääkkeensä, puhtauden
mistään tinkimättä
lisäksi halauksen, hymyn, läsnäolon ja kädestäpitämisen
jota hekin erityisen paljon tarvitsevat.
Jokaisen hoitajan persoona on paras lahja
jolla kohtaa muistisairaan asukkaan
ja oppimalla tuntemaan ihmisen historiaa
löytää keinoja
joilla saa aikaan olemuksen rauhoittumisen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.