Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Maa on niin kaunis … laulun sanoin, kynttiläkortin ja punaisten ruusujen saattelemana toivotin Hyvää Itsenäisyyspäivää ystävälleni saatellessani häntä viimeiselle matkalleen vanhainkodin kappelista kohti lopullista maanpäällistä matkaa. 

Tunsin ystäväni vajaa kaksi vuotta ja siihen mahtui monenlaisia kohtaamisia viikon tai kahden välein . Kävimme yhdessä kaupassa, vaikka portaiden kulkeminen olikin rankkaa, kahvittelu oli tärkeä hetki tavatessamme, vaihdoimme mullat kukille, jutustelimme arkisista asioista, kampaajallakin kävimme ja jouluruokailussa. Viimeiset kolme kuukautta olin vierelläkulkija välillä hiljaisuudessakin ilman vaihdettuja sanoja.

En ollut hänelle, 87 vuotiaalle, hoitaja vaan ystävä Punaisen Ristin kautta. Ystävyys alkoi tällä tavalla mutta se kehittyi kahden ihmisen väliseksi läheiseksi ihmissuhteeksi.  En tiennyt hänen sairauksista tai lääkityksistä mitään, vaan ”hoidimme” terveyttä ulkoilemalla, keskustelemalla tai vain istumalla vierekkäin. Tämä meidän ystävyytemme, yhteinen matkamme hetken aikaa, oli merkityksellinen meille molemmille. Kiitollinen olen sellaisista sanoista kuin ”älä lähde vielä, tulethan taas”. Hieno tunne oli myös, kun hän kerran sairaalassa ollessaan vuoteessa maatessaan sanoi ”anna kätesi” ja puristi sitten molemmista käsistä lujaa melkein tunnin ennenkuin hellitti. Useilla kerroilla sairaalassa käydessäni hän nukkui koko ajan.

Kirjoitan tästä senkin takia, että sain seurata läheltä ystäväni lähtöä tästä elämästä, pikkuhiljaa hivuttaen kuolemaa kohti. Tuli tunne, että kyllä ihminen tietää, milloin elämä alkaa olla lopuillaan. Ystäväni päätti olla syömättä ja juomatta sekä lääkkeitä ottamatta. Sehän on luonnollinen tapa kuolla. Ja toivottavasti me ulkopuoliset voimme noudattaa sitä tahtoa. Näin uskon käyneen hänen kohdallaan.

Olen kiitollinen hänen puolestaan siitä, että hän pääsi viimeisiksi viikoikseen vanhainkotiin omaan huoneeseen. Hänhän oli asunut jo pitkään yksikseen. Joten yhden hengen huoneen rauha oli hieno asia loppupäiviksi. Kiitollinen voin olla myös siitä, että sairaalassa olo kokonaisuudessaan jäi lyhyeksi. Ystäväni sai asua omassa kodissaan melkein elämänsä loppuun saakka.

On paljon tapoja tuottaa hyvää maailmaan, maapallolle ja ihmisille, yksi niistä on ystävätoiminta tai joku muu vapaaehtoistyö. Kokemukset, tapahtumat, ilon ja innostuksen tunteet tai pelottavatkin tilanteet kasvattavat huomaamaan itsestä sellaisia piirteitä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.