Myös kaksi vuotta sitten keväällä kuljeskelin näitä lumisia polkuja ja ihmettelin korona-ajan tuomia rajoituksia, ovatko kaikki kerrotut asiat totta vai jotain muuta, siitäkin oli teorioita.

Katselen puiden latvuksia, aurinkoisena päivänä valon ja varjojen leikkiä lumikinosten väleissä. Kuuntelen luonnon hiljaisuutta, joka kuitenkin on erilaisia ääniä täynnä. Kuulen lintujen laulua, lumen narinaa kengän alla, tuulen huminaa puiden oksistossa, jossain lumen alla olevan sulamaan heräilevän puron lirinää. Aika kauas pitää kuitenkin askeltaa, ettei liikenteen kumu estä kaiken tuon kuulemista eikä häiritse taustalla.

Näen puhtaan valkoisen lumipeitteen, polkuja, joita moni muukin on astellut löytääksen luonnosta mielenrauhan tai vaan muuta ajateltavaa ja katseltavaa. Näen lintuja pyrähtelevän puusta toiseen. Näen erilaisia muotoja, joita lumipeite on saanut aikaan kasautuessaan puiden, pensaiden ja kivien päälle. Näen kaatuneita puita ja lumen painosta taipuneita pensaita. Näen jäniksen, koirien ja muidenkin eläinten jälkiä. Näen tuulen, joka heiluttaa puiden latvuksia ja pudottelee niiden oksilta lunta maahan. Näen auringonpaisteessa kimallusta hangilla. Myös erilaisia tuoksuja aistin edetessäni metsässä lumeen tallautuneita polkuja. Sateisena päivänä luonto näyttää erilaiselta ja tuoksut vahvistuvat. Lähimetsissä voin kuitenkin turvallisin mielin kulkea.

Kaksi vuotta eristyksissä olleena, tavalla tai toisella, omaa katsontakantaa muuttamalla olemme selvinneet tuosta kahden vuoden ajanjaksosta. Olemme löytäneet läheltäkin arvokkaita asioita, mielikuvitus on saanut leikkiä, vaellella vaikkapa ulkomaiden hiekkarannoilla, loppujen lopuksi huomaten, että lähiympäristössäkin on kaikkea kaunista ja tärkeitä asioita. Luovuus on tuonut onnistumisen tunteita monilla elämän osa-alueilla. 

Tilanne on taas muuttunut. Suomen luonnossa on edelleen turvallista, voin unohtaa maailman melskeitä, hiljentyä lähettämään voimia ja myötätuntoa kaikille osapuolille. Levollisin mielin, unohtaen kiireen, tunnin luontokävelyn jälkeen tiedän, että voin tehdä vain oman parhaani. Suljen median, elän nyt tässä ja tätä hetkeä, myötätunnon ja rakkauden ajatuksin lähestyn muita maapallomme asukkaita. Nyt en vielä tiedä, löydänkö täyden ymmärryksen tälle kaikelle.

Toivon, että levollisuus jää asumaan minun ja muidenkin mieleen.