Menen tästä portista lumiseen satumetsään.

Mielikuvitukseni alkaa elää hiljaisuudessa ja

pehmeän valkoisen peittonsa saaneet puut ja pensaat muuntuvat erilaisiksi olennoiksi.

Tässä on kokoontunut viisasten kerho

nyökyttelevät jo nyt

kokoontumisen alussa

ollaanko enemmän samaa mieltä

talven edetessä

ja lumen lisääntyessä.

Valkoiset hahmot metsässä kaikkialla

ovat pysähtyneet rauhoittuakseen

ja hiljentyäkseen

kuten meidän ihmistenkin pitäisi

kunnes alkaa taas kevään aika ja uusi kausi.

Tuonne kivelle haluan kiivetä ja lumeen kaivautua

pehmoiselta näyttää,

varmaan suojaakin ja lämpöä antaa

valkoinen ja puhtoinen lumipeite.

Männyn oksisto suojan antaa metsän eläimille

minäkin lumen tuoman lisäverhon takana

voin katsella maailmaa eri tavalla.

Mennään myöskin talvella lumiseen metsään

siellä voi kahlata hankeen uusia polkuja

tai kulkea valmiita muiden tekemiä uria,

luonnossa on voimaa

puut ja pensaat uhmaavat lumen tuomaa kuormaa

keväällä paljastuu

onko luonto entisellään

selvinnyt talvesta

ja näyttääkö taas oman voimansa kevään tullessa.