Menen tästä portista lumiseen satumetsään.
Mielikuvitukseni alkaa elää hiljaisuudessa ja
pehmeän valkoisen peittonsa saaneet puut ja pensaat muuntuvat erilaisiksi olennoiksi.
Tässä on kokoontunut viisasten kerho
nyökyttelevät jo nyt
kokoontumisen alussa
ollaanko enemmän samaa mieltä
talven edetessä
ja lumen lisääntyessä.
Valkoiset hahmot metsässä kaikkialla
ovat pysähtyneet rauhoittuakseen
ja hiljentyäkseen
kuten meidän ihmistenkin pitäisi
kunnes alkaa taas kevään aika ja uusi kausi.
Tuonne kivelle haluan kiivetä ja lumeen kaivautua
pehmoiselta näyttää,
varmaan suojaakin ja lämpöä antaa
valkoinen ja puhtoinen lumipeite.
Männyn oksisto suojan antaa metsän eläimille
minäkin lumen tuoman lisäverhon takana
voin katsella maailmaa eri tavalla.
Mennään myöskin talvella lumiseen metsään
siellä voi kahlata hankeen uusia polkuja
tai kulkea valmiita muiden tekemiä uria,
luonnossa on voimaa
puut ja pensaat uhmaavat lumen tuomaa kuormaa
keväällä paljastuu
onko luonto entisellään
selvinnyt talvesta
ja näyttääkö taas oman voimansa kevään tullessa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.