Tilannekuvauksia omista kokemuksistani ja näkemyksistäni Lapin vuosien aikana.


Katselen taivaalle, pilviä katselen. Tuuli niihin henkeä puhaltelee. Istun tunturin laella, näen kauas kaukaisuuteen. En ole eksyksissä, tiedän missä kuljen, näen horisontissa sen paikan minne seuraavaksi menen. On kesä, aurinko on ylhäällä. Päivällä on kirkasta. Yöksikään ei tule pimeää. Illalla tämän patikkareissun päätteeksi istahdan mökin portaille, kuuntelen puron solinaa. Taidanpa käydä siellä peseytymässä. Saan samalla otettua ruuanlaittoa varten vettä samasta purosta. Vesi on puhdasta ja raikasta. Matka jatkuu yön jälkeen kohti seuraavaa etappia.


Rumakuru.jpg


Tänään olenkin toisella reitillä. Kapusin tämän tunturin rinnettä ja huomasin alempana poroja. Ne olivat löytäneet jäkälää syödäkseen. Nyt on päivä ja valoa vielä joksikin aikaa ennen hämärän hetkeä. Nautin tästä hiljaisuudesta, jossa vain luonnon omat äänet soittavat luonnonmukaista säveltänsä. Syksyiset puiden lehdet värisevät tuulessa ja tuovat mukaan oman sointunsa. Patikoidessani kuulen ja tunnen kuinka maahan tippuneet lehdet ja neulaset kahisevat jalan alla. Maa on ruskan väreissä, välillä näen riekonmarjat punaisine lehtineen ja toisaalla koivunlehdet keltaisen tai ruskean sävyissä. Sammal on vihreää ja männyn kaarna ruskeaa tai harmahtavaa. Kaikenlaisia sävyjä löytyy luonnosta, aurinko päivällä kultaa ne loistollansa. Vesisateessa kaikki on erilaista, kosteaa, mielikin maassa. Mutta silloin voi palauttaa mieleen oman auringon ja syksyn kultaamat maisemat. Illan pimetessä olen jo saapunut perille tämän päivän lepopaikalle.


Hilloja.jpg


Olen Inarissa, talvi on tullut. On puhtaan valkoisena hohtava hanki kauempana kylän pinnasta. Ladut on jo tehty, huolta niistä pidetty. Voin hiihdellä, mutta pidän huolen, että en ole yksin pimeässä matkalla. Voin hiihtää hiljaa tai taittaa kilometrejä paljon. Kun lähden kiirettä pakoon, vaikea on heti hiljentää. Täällä pääsen helposti katulamppujen ulottumattomiin. Silloin näen paremmin tähtitaivaan, myöhemmin illalla revontulet loimuaa, väreillään taivaankannen maalaa. Päivällä kaamosaikana pimeä on heti päivää vastassa. Mutta lumivalkea hanki heijastaa valoa, pimeä ei tunnu pimeältä, ainoastaan hämärältä. Etelässä vesisade ja musta maa imevät valon. Missä se kaamos olikaan?


Inarilla.jpg


Kevään rajalla voin iloita ensimmäisistä valonsäteistä Se riemun saa aikaan ja sykettä rintaan kuin pimeää ei olisi ollutkaan. Lumi sulaa, kun kevät etenee, vesi solisee, purot laajenee, kumisaappaita tarvitsen. Patikkapoluille ei vielä ole menemistä, mutta voin nauttia muutoin luonnosta. Kunnes kesä etenee ja valo täyttää jokaisen kolon, silmät saa kirkkaan loisteen.


Vuodenaikojen kierto, se näkyy vielä hyvin Lapissa. Jokaisena vuodenaikana, eri tavoilla tosin, luonnossa voi kulkea. Vaatii uskallusta, tehdä jotain toisella tavalla kuten muuttamalla vuodeksi Lappiin. Lapin lumoon voi joutua kuka tahansa.


Juhannuskokko%20Ivalossa.jpg


Lapin vuodet ovat minulla nyt takana, mukaan on tarttunut paljon mukavia muistoja. Jos Lapin hulluus iskee, sieltä löytyy paikka minne palata. Sitä ennen on ainakin tarinoita, joita muistella ja kertoa.