Olin metsässä kävelyllä
pehmeä tallattu polku askelten alla
ylhäällä korkeuksissa taivas kattona
lumiset puut seuralaisina,
kuuntelin siellä hiljaisuuden musiikkia
katselin lumoutuneena
lumen luomaa taikametsää
nauttien sen tunnelmasta.
Metsäpolun varren kuulumisia
olen kirjannut aiemminkin,
tänään pakkaspäivänä
puutkin olivat varustautuneina
paksun valkoisen talvipalttoon alle
kuten minäkin oman punaisen takkini lämpöön.
Hyväkäytöksisiä koiria
ja koiranomistajiakin matkallani tapasin
he ovat pitäneet nämäkin polut
myös muille metsäkävelijöille sopivina.
Metsään oli ilmestynyt monenlaisia olentoja
joiden todelliset piirteet paljastuvat
viimeistään keväällä lumien sulattua.
Jälleen sain metsän poluilta riemua mielelle
iloa ja kauneutta silmille
sopivasti hiljaisuutta korville
tasoitusta stressille
happea aivoille
innoitusta kirjoittamiselle
askelten laulaessa omaa säveltänsä
pakkaslumen narskuessa jalan alla.
Tiedän
lumesta on myös haittansa
puut joutuvat nöyrtymään kuorman alla
taipumaan jopa maahan saakka
vaikka lumi pumpulin pehmeältä vaikuttaa
se saattaa maata kohti painaa hentoja latvuksia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.