Tänään kävin metsäpolulla kävelemässä. Ajattelin siinä samalla sinua pieni lapsenlapseni, kuinka voisit olla mukana jo pienenäkin metsäretkillä selkä- tai maharepussa ja sitten isompana omin jaloin kävelemässä. Siellä metsässä on polkuja, joita on hyvä kävellä. On myös kiviä ja kantoja, joiden päälle voi kiivetä ja myöhemmin vaikka puiden oksille kavuta. Neulasmatto poluilla tuo pehmeyttä pienen jalan alle, myös tällaiselle mummu-ihmisen jalalle se on mukava astella. Epätasainen ja pehmeä maa on hyväksi myöskin nivelille sekä kehon tasapainolle, motoriikalle ja koordinaatiolle.

Eikös niin, että metsään menemme jonain päivänä. Siellä voi opetella tuntemaan puita, pensaita, kasveja, kukkia ja erilaisia marjoja. Tai saa kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa puiden oksistoissa, tai näkee muurahaisia työn touhussa. Toki siellä on myös sääskiä, joiden pistot eivät tunnu mukavilta.

Luonnossa oppii paljon erilaisia asioita ja oppii ymmärtämään, kuinka hyvä siellä on käydä kävelemässä, puhtaassa Suomen luonnossa. Luonnosta kannattaa pitää huolta ja puhtaana, jotta siellä kaikkien on hyvä oleilla. Ja onhan sillä terveysvaikutuksiakin. Sinulla, pieni lapsenlapseni, ei ole vielä paineita, mutta monella minun ikäisellä on verenpainetta ja stressiä ja niihin se luonto ja metsäkävely auttaa rauhoittavasti, kun vaan malttaa välillä sinne metsään kävellä ja siellä pysähdellä ja vaikka istahtaa kivelle.

Jalan alla sammalmatto

tai neulasten peittämä polku

on pehmeä kulkea

pään yllä lehtikatto

valon siivilöi kauniilla tavalla.

Tässä tämän päiväinen kirje lapsenlapselleni, jota en näe kovin usein, mutta näin olen yhteydessä häneen.