Aurinkoinen keväinen päivä

kotona ei ole juuri nyt tekemistä

aina ei jaksa siivota tai ruokaa laittaa

joten parasta on lähteä metsään

ja katsella miten kevät etenee siellä.

 

Metsäpoluilla kuraa, vettä, jäätä ja lunta

liukastelua

kiveltä kivelle hyppimistä

vetisen polun vierellä varvikossa kulkemista

puiden juurista muodostuneita portaita pitkin astelemista

ainakin sellaisia oli tänään polut askelten alla.

 

Rauhallista oli arkinen keskinen päivä polun varrella

perhosia lentämässä, ikäänkuin kisailemassa

suurimmaksi osaksi näkymättömissä olevia lintuja laulamassa

jäniksen jälkiä ja papanoita

oravien pudottamia siemeniä ja kokonaisia käpyjä kuusten juurilla.

 

Purot ovat avautumassa

jääpeite niistä rakoilemassa

lirinää, solinaa ja kohinaa kuuluu veden virratessa

mustikan- ja puolukanvarvut ovat vapautumassa lumen painon alta.

 

Oli siellä myös minulle surullisena näyttäytyviä näkyjä eli

metsien avohakkuita, niiden reunoilla kaatuneita suuria puita

ja avohakkuille istutettuja kuusimetsiköitä

risukoita.

En tiedä juuri mitään metsien hoidosta

mutta haluaisin että ei olisi tehometsätaloutta

vaan tehdään harvennushakkuuta

annetaan metsien pysyä monimuotoisena

joissa linnut ja muutkin metsien eläimet saavat pitää oman elinpiirinsä.

 

Kulkiessani metsäpoluilla

kuiskailin ja ääneenkin puhelin

että saisimme pitää Suomessa puhtaan luonnon ja metsät

kaikille kulkemiseen mahdollisena

rentoutumispaikkana

eikä vain joidenkin taloudellista hyötyä tavoittelevan rahasampona. 

Onneksi on myös suojeltuja alueita

ikimetsiköitä

niiden avulla maapallomme voi paremmin. 

 

Mets%C3%A4polun%20varrella.jpg