Aurinkoinen keväinen päivä
kotona ei ole juuri nyt tekemistä
aina ei jaksa siivota tai ruokaa laittaa
joten parasta on lähteä metsään
ja katsella miten kevät etenee siellä.
Metsäpoluilla kuraa, vettä, jäätä ja lunta
liukastelua
kiveltä kivelle hyppimistä
vetisen polun vierellä varvikossa kulkemista
puiden juurista muodostuneita portaita pitkin astelemista
ainakin sellaisia oli tänään polut askelten alla.
Rauhallista oli arkinen keskinen päivä polun varrella
perhosia lentämässä, ikäänkuin kisailemassa
suurimmaksi osaksi näkymättömissä olevia lintuja laulamassa
jäniksen jälkiä ja papanoita
oravien pudottamia siemeniä ja kokonaisia käpyjä kuusten juurilla.
Purot ovat avautumassa
jääpeite niistä rakoilemassa
lirinää, solinaa ja kohinaa kuuluu veden virratessa
mustikan- ja puolukanvarvut ovat vapautumassa lumen painon alta.
Oli siellä myös minulle surullisena näyttäytyviä näkyjä eli
metsien avohakkuita, niiden reunoilla kaatuneita suuria puita
ja avohakkuille istutettuja kuusimetsiköitä
risukoita.
En tiedä juuri mitään metsien hoidosta
mutta haluaisin että ei olisi tehometsätaloutta
vaan tehdään harvennushakkuuta
annetaan metsien pysyä monimuotoisena
joissa linnut ja muutkin metsien eläimet saavat pitää oman elinpiirinsä.
Kulkiessani metsäpoluilla
kuiskailin ja ääneenkin puhelin
että saisimme pitää Suomessa puhtaan luonnon ja metsät
kaikille kulkemiseen mahdollisena
rentoutumispaikkana
eikä vain joidenkin taloudellista hyötyä tavoittelevan rahasampona.
Onneksi on myös suojeltuja alueita
ikimetsiköitä
niiden avulla maapallomme voi paremmin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.