Elämä,
toit eteeni haastavat asiat
tuo myös tunne ja varmuus
että selviän kaikesta.
Haluan pois pelosta, häpeästä, syyllisyydestä
ne eivät tuo turvaa,
turvaa tuo rakkaus itseen
sen tiedostan,
silti pidän kiinni niistäkin tunteista
opituista ja syvälle juurtuneista
jotka vievät kauas sydämestä.
Kun itseni tunnustan
katson rehellisesti sisimpään
päästän irti peloista
hallitsen omaa pään sisäistä kaaosta
otan vastuun itselle,
vasta sitten voin antaa rakkautta muille.
Tällaisten tunteiden kirjossa
emme ole yksin,
voimme olla toistemme tukena
haavoittuvana
avoimena
virheitä tekevänä
mutta myötätuntoa oppineena
rohkeana
täynnä antamisen ja saamisen iloa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.