perjantai, 20. huhtikuu 2018

Luontokävelyä keväisessä metsässä

Kuva0150%20%282%29.jpg

 

Luonnon hiljaisuus ja rauha

siltikin erilaisia ääniä

pikkulintujen sirkutusta, teerien kukerrusta

vesi solisee ojissa lumivaipan alla

 

ensimmäiset askeleet sulaneella soratiellä

lits, läts, kura imaisee kumpparit sisäänsä

päästää ylös samanlaisella imaisevalla äänellä

 

välillä liukastelu jäisellä pinnalla

vaatii keskittymistä pysyäkseen tiellä

aiheuttaen koko kehon liikutusta

tasapainoilua päästä varpaankärkiin saakka

 

metsäautotiellä kaukana liikenteen melusta

kuulee pienempiäkin ääniä

kärpäset alkavat surista

metsälintujen siiveniskuista kuuluu läpsytystä

pienemmät linnut laulavat omalla laillansa

tuulenkin äänen voi kuulla puiden oksistossa

 

luonto antaa oman panoksensa

kuulemisen ja näkemisen muodossa

jos näin haluamme ja metsään menemme

 

hengittämälläkin

saamme tuoksujen kautta pienimuotoisia elämyksiä

jotka vaikuttavat omalla kohdallani niin

että tätä tahdon lisää

kaikkina eri vuodenaikoina.

 

perjantai, 13. huhtikuu 2018

Harmauden positiivisia näkökulmia

Harmaus hiuksissa ei tarkoita harmautta itsessä

jos harmaudella tarkoitetaan

huomaamattomuutta tai näkymättömyyttä

sulautumista massaan ja piiloutumista kaikkien katseilta

 

vaatii työstämistä

päästä sinuiksi

iän sanelemien muutosten kanssa

vaikka muutokset ovat luonnollisia

itsestä riippumattomia asioita

 

hiusten harmaus kertoo iästä

mutta se ei kerro luonteesta, ajatuksista,

teoista, arvoista eikä luovuttamisesta

 

harmaus hiuksissa

kertoo iän tuomasta viisaudesta,

tiedoista, taidoista, ymmärryksestä

tai joidenkin kohdalla äitiydestä, isyydestä, isovanhemmuudesta

läheisten ja itsen antamasta ja saamasta rakkaudesta

ilosta, huumorista,

uskosta ja toivosta elämän edelleen jatkumisesta

rohkeutta katsoa elettyä elämää ja kohdata ihmisiä nöyrästi

laajalla elämänkokemuksella ja suurella sydämellä

oman elämänsä sankarina

 

on suuri kunnia täyttää vuosia

saada harmaatakin hiuksiinsa

katsoa peilistä

nähdä sieltä monenlaisia elämänkokemuksia läpikäynyttä ihmistä

ja hymyillen huomata

että on löytänyt elämässään jotain todella tärkeää

pysähtyä sen äärelle

luopua kaikesta muusta

paitsi rakkaudesta itseä ja muita kohtaan  

 

vaikka kumaraan painun ja harmaannun

en pienennä itseä,  omia sanoja, tekemisiäni

vaan kerron luovuuteni kautta kuka olen

löydän itselleni parhaan tavan elää

ja ilmaista itseä

 

tarvittaessa harmaan voi kirkastaa ilolla ja rakastamalla

sekä muilla olemassa olevilla väreillä

 

luonnossakin on paitsi harmaata ja mustaa tai valkoista

myös monen värisiä kukkasia sulassa sovussa.

 

keskiviikko, 11. huhtikuu 2018

Elämäni kevät

IMG_6630.jpg

Välillä tulee tunne halusta sulautua luontoon

IMG_6650%20%282%29.jpg

tai haluaa uutta kasvua omaankin elämään

IMG_6649%20%282%29.jpg

toisaalta taas haluaa puhjeta kukkaan

elämänsä pääroolissa.


Kevään tullessa

pakkasten ja lumien väistyessä

alkaa kaipaamaan itselleen ja ympäristöön uudistusta


tulee tarpeellinen kaappien siivousvimma

kiertoon itselle tarpeeton tavara

maailmaakin siinä auttaa pelastumaan

omalta pieneltä osaltaan


keho kaipaa tuuletusta

aivotkin saavat virkistystä

keväisestä ulkoilmasta, auringonpaisteesta,

virkistävästä vesisateesta

tai lintujen laulusta


tilalle saan kevyempää oloa

sekä luonnosta

että vähemmällä kulutuksella

pienemmästä hiilijalanjäljestä. 


Minun elämäni keväässä.

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Elämänmittaista pohdintaa

Tämä on minun elämänmittaista pohdintaa.

 

Omana itsenä pysyminen, oman äänensä kuuluville saattaminen itselleen aitona olemisen kautta, ei näyttelemällä enää niitä rooleja, joiden taakse on omasta mielestään pitänyt mennä saadakseen hyväksyntää. 

 

Ulkopuolisuus, tyhjyyden tunne, minun täytyy olla jotain ammatillisesti tai muutoin, huomionhakuisuus tavalla tai toisella.  Näiden tuntemusten pitäisi pysähdyttää miettimään tunnenko itseäni enää, olenko oikeasti elämässä omaa elämää vai pyrkimässä miellyttämään toisia.

 

Mitä järkeä on elää tällaisessa maailmassa. Siksi kait, kun ihmisiksi tänne synnytään ja eletään jokainen omassa kohdassaan. Järjellisesti tai järjettömästi. Jokainen omalla paikallaan. Kukaan ei voi olla parempi tai huonompi toista, jos katsotaan korkeammasta näkökulmasta.

 

Kenenkään ei tarvitse miellyttää ketään, ei senkään uhalla, että voi menettää kaikki ihmiset, jopa verisukulaiset ympäriltään. Ihmissuhteet eivät voi perustua miellyttämiseen, näyttelemiseen, hyväksynnän tavoitteluun vaan siihen, että saa olla se ihminen mikä on tai jos tietää kuka on ja on tutustunut siihen itseen, kuka mielestään sisimmältään on. Ja myös suostuu katsomaan sisintä itseä kaikkien luomiensa uskomusten tai ulkopuolisten näkemysten taakse ja näkemään siellä aitouden.

 

Yksinäinen pohdiskelu ei välttämättä aina tuota tulosta vaikka erakkoelämällä on puolensa itsen sisimmän valon löytymisessä. Tunnemyrskyjen pyörittäminen sisällään, niillä spekuloiminen, ja jos lopputulos on se, että edelleen piilotat tunteet itseesi, eipä ole tilannetta muuttanut mihinkään.

 

Suhde korkeampaan voimaan ja kannattelevaan universaaliin rakkauteen antaa luottamuksen ja uskon, että oikea suunta löytyy. Oman hengellisyyden löytyminen auttaa täyttämään oman sisäisen tunnemaailman tyhjyyden. Ihmisen suhde itseen ja korkeampaan voimaan, sellaiseen joka ei ole maallinen uskonto vaan oman tien löytyminen ja merkityksellisyys omalle elämälle ja sen kautta jossain määrin myös toisille, on tavoittelemisen arvoinen.

 

Elämässä on pimeitä hetkiä, sairautta tai muita haasteita mutta jokaisen elämässä on myös valoa, rakkautta, ihmeitä ja mahdollisuus mihin tahansa, kun päästää irti rajoituksistaan kuten vaikkapa liiallisesta kontrolloinnista. Pääsy asioiden ja tunteiden yläpuolelle ja näkeminen ne asioina ja tunteina, ei vain olemassaolevana itsenä, ja näkee ne myös tietynlaisena harhamaailmana, tuo helpotusta. Siitä pääsee vaiheeseen, jossa voi ylistää elämän ihmeellisyyttä, ja pyrkii löytämään sen oman jutun, pienenkin, jonka voi löytää kaiken tapahtuneen kautta. Tärkeimpänä elää ensinnäkin oman näköistä elämää, jonka kautta sillä voi olla merkitys myös toisille. 

 

Edelleenkin yli kuusikymppisenä etsin ja pyrin löytämään itseni, sisäisen valonkipinäni. Eli koko elämän mittainen prosessi on oman korkeamman itsen ja elämän tarkoituksen löytäminen. Kaiken aikaa teemme merkityksellisiä asioita, vaikka ne omassa arjessa eivät sillä tavalla näyttäydy. Ja vaikka välillä koen, että tämä voisi jo olla tässä, niin en kuitenkaan voi sitä itse päättää. Ehkä tämän elämän valmistuminen tapahtuu kuoleman hetkellä, sitten kun sen oikea aika on. Uskon, että kenelläkään ei jää todella mitään tärkeää tekemättä.

 

Kuten urheilijoilla, pitää meillä kaikilla olla vahva ja luja luottamus omaan tekemiseen välittämättä muiden asettamista odotuksista, niin vaikeaa kuin se onkin. Oman elämänpolun löytäminen ja oman tavan kulkea sitä on tavoitteellisesti suurta tässä elämässä, vaikka tavoite olisi pieni tai suuri ihmisen näkökulmasta katsottuna. Tärkeintä on, että se tavoite on itse itselle asetettu. Ei suorittamalla vaan elämällä. Minuuttien tai vuosien pituinen elämä on aina riittävän pitkä, jos katsomme sitä omaa elämäänsä eläneen yksilön näkökulmasta. Se kuitenkin on tärkeintä vaikka meitä ulkopuolisiakin on kosketuspinnassa. Merkityksellisyys löytyy joka tapauksessa, vaikka yhteiskunnallisesti katsottuna emme voisikaan elää jonkun määrittelemää ns. normaalia elämää. Kaiken ymmärtäminen vaan vie oman aikansa. Se työstyy kiirehtimättä oikealla aikamääreellä.

 

keskiviikko, 4. huhtikuu 2018

Luonnon parhaita puolia

Pääsin luontopolulla

joen rannalla kulkiessa

seuraamaan koskikaran touhuja


en ole aiemmin nähnytkään tätä lintua

ja nyt sain katsella pitkän aikaa

sen sukeltelua ja pesupuuhia

ikäänkuin se olisi halunnut minulle esiintyä


kannattaa siis lähteä ulos luontoon

siellä saattaa yllättyä

kohdata jotain uutta

nähdä luonnon omia näytöksiä.


IMG_6637.jpg