perjantai, 19. lokakuu 2018

Syksyn paljastuksia

Syksy riisuu puut lehdistään

paljaaksi

oksat näkyväksi

kahisevat lehdet askelten alla

värittävät maanpinnan

luovuttavat rakennusaineet metsälle

meille ruskan värit iloksi silmille


puiden lehdet maassa eivät ole roskia

vaan luonnon ravintoa

kiertokulkuun takaisin paluuta

sinne kuuluvaa


metsässä kulkiessani

rauhoitun ja nautin luonnon äänistä ja väreistä

paitsi silloin

kun näkymätön liikenteen ja teollisuuden hiukkaspäästö

ja äänisaaste

täyttää ympäröivän todellisuuden.


Metsänpoluilta ja muualtakin luonnosta

löydän usein lasinsirpaleita, muoviroskia, karkkipapereita

mitä tahansa ihmisen heittämää ilmeisesti itselle tarpeetonta

ne ovat niitä

jotka eivät kuulu luontoon

osan kerään

kaikkea toisten roskaamaa

en voi kantaa


Suomessa on puhdasta luontoa

vieläkin enemmän voimme pitää siitä huolta

omalla toiminnalla

jokaisella on vastuunsa.


Pitääkö olla huolissaan

tiedämme sen jokainen

huolissaan olo ei riitä

tarvitaan monenlaisia tekoja

aloitetaan ihan pienistä

vaikkapa kierrätyksestä ja arjen valinnoista

ja muistakin itsen tavoista toimia.

maanantai, 15. lokakuu 2018

Keikalla

Valmistautuminen.

 

Parasta on laulaa kuoroharjoitusten toisella kerralla kuoronjohtaja sanoi ”olen järjestänyt teille keikan”. Niin siinä sitten silloin ja parilla seuraavallakin kerralla äänenavausten ja jumpan jälkeen harjoittelimme messuun tulevia lauluja.

 

Ei minun ääneni siellä varmaankaan paljon kuulu, ei erotu joukosta, näitä mietin, että lähdenkö ollenkaan keikalle. Mutta jos jokainen siten ajattelee, niin montako laulajaa sinne lähtisi laulamaan. Toki kuorossa on paljon, suurin osa, monia vuosia mukana olleita ja tottuneetkin esiintymään. Siispä päätin mennä, yhdessä olemme kuoro, jokaisen ääni muodostaa sen.

Laulaessani en kuule omaa ääntä, kuorolaisia on paljon enkä erota ääntäni. Kuulen kokonaisuuden, en tiedä laulanko hiljaa vai lujaa ja nuotin vierestä. Tunnen äänen värähtelyn koko kehossa ja yhdessä laulaessa värähtely tuntuu voimakkaammalta.

 

Yksi haasteista on se, etten ole koskaan laulanut kuorossa saatikka laulanut muutenkaan. Esiintymiseen tarvitaan jokin esiintymisasu, entisillä kuorolaisilla varmaan sellainen on. Emme siihen saaneet juurikaan ohjeistusta muuta kuin sopivat kirkkovaatteet, mitähän se sitten tarkoittaa. No, eihän minulla sellaisia ole, kun en kirkossa käy. Siispä laitan vaatteet ja katson mihin se riittää. Ehkä minut laitetaan takariviin näkymättömiin. Eli minä menen sinne keikalle koska haluan kokea kehossani äänen tuoman värähtelyn, haluan laulaa hallelujaa ja muutamia muitakin lauluja, sillä ne eivät ole perinteisiä virsiä, sellaisia kuin olen kirkossa tottunut veisaamaan. Rummutkin säestävät meitä, laulamme lauluja, jotka svengaavat. Kirkkoon on hyvä saada monenlaisia ihmisiä, eivät kaikki ole uskovaisia ja tällainen messun ohjelmisto avaa ovia. Kirkko on akustiikaltaan hyvä ja myös sopiva paikka rauhoittumiseen.

 

Keikkaa edeltävinä päivinä pelonsekaisin tuntein jännitin, mutta sitten ajattelin, että tänne maailmaan on tultu elämään ja kokemaan asioita. Tämä kuorohaaste on yksi niistä, joten tulta päin. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella.

 

Kuokkalan%20kirkon%20alttaritaulu.jpg

 

Esiintyminen.

 

Niskat jumissa, jännittyneisyyttä, maha sekaisin, kurkussa limaisuutta, jota kakistelen. Siinä päivän aloitus. Tuntia ennen paikalle, lämmittelyt, äänenavaukset ja lauluharjoitukset. Kuoron miehillä oli ykköset päällä, ja olisin minäkin saanut huivin harteilleni, samanlaisen kuin muillakin naisilla mutta en halunnut. Ja menin kyllä takariviin, tosin olin silloin keskellä korkeimmalla paikalla ja näkyvillä. Parhaalla paikalla itselleni, näin kuoronjohtajan ja pystyin keskittymään vain siihen näkemättä muuta seurakuntaa.  Ja olin jo päässyt tänne saakka, itselleni laittamani haasteen otin vastaan. Voin kiittää siitä. Jo senkin takia, että rohkenin lähteä, sillä harjoituksissa olleista kuorolaisista oli paikalla ehkä puolet.

 

Ei niin perinteinen keikka minulle, laulamattomalle. Se ei ollutkaan elämäni ensimmäinen kuten luulin. Lauloin koululaisena Itsenäisyyspäivän juhlassa, silloin olin kovassa yskässä. Nyt ei onneksi ollut sellaista. Hiki tuli, ihan kuin puolitoistatuntinen jumppa olisi takana. Ehkä enemmän jännityksestä. Ja ainakin riemusta. Siitä, että selvisin ja jopa nautin. Hymy huulilla lauloin. Poskilla punaa, toivon, että ei ainakaan kalpeana hiljaa. Upeaa oli äänen tuoma värähtely kehossa, se tuntui kaikkialla, se rauhoitti, se paransi, kokemuksista parasta. Innostusta osasi lisätä myös kuoronjohtaja, joka monta kertaa esittämiemme laulujen jälkeen nosti peukut pystyyn ja muodosti huulillansa ”hyvä”. Kannustuksen taitaja, totta tosiaan.

 

Parasta oli laulaa. Vien suuren viestin nyt maailmalle ja kiitoslaulu näin pulppuaa. Kun viestin kerron, se riemun antaa, se heikon vahvistaa. ....

 

Harjoitukset jatkuvat, ehkä minäkin opin vielä käyttämään ääntäni oikein ja laulamaan ......


 

tiistai, 9. lokakuu 2018

Sanojen uusiokäyttöä

Karri Miettisen ja Kaisa Happosen runokirjasta inspiroituneena kokeilin minäkin yhden lehden sanojen voimaa uudelleenjärjesteltynä. Sanoilla on valtaa, niillä voi leikitellä, niistä voi inspiroitua ja nähdä asioita eri näkökulmista.

IMG_7174%20%282%29.jpg

Unelmoin

minäkin voin

ryhdyn eläkkeellä elämäntaiteilijaksi

uusi ura monipuolinen


päästän pois siitä ajatuksesta

että joku muu mummo

pystyy hanskaamaan kaikki tilanteet

me kaikki olemme se joku muu



IMG_7175%20%282%29.jpg


merkitse jo kalenteriin

syksyn huipputilaisuus

villin vanhuksen seikkailut-päivä

salainen ase

voimat takaisin

näe ja näy

mielimusiikin tahdissa rytmi vie

veri kiertää

kuntoutustehoa rinta rottingilla

yksi rentoutuu heviä kuuntelemalla

toista puhuttelevat virret,

tervetuloa!



IMG_7176%20%282%29.jpg


nuori ota selvää

uskalla kysyä ja ihmetellä

ole utelias oikein kunnolla

kukaan ei nyrpistä nenäänsä


välillä joku huutaa

hyvä ikä

väärin ymmärretty

tuomitseminen saa niskavillat nousemaan pystyyn



IMG_7177%20%282%29.jpg


elämäntaidot haltuun

osallistu

aivokuvantaminen on todistanut

musiikin teho

hyvää hoitoa


ihanaa

paljon hyvää

näin miehet puhuvat tunteistaan

kyllä kiitos!

lääke nimeltä liikunta

musiikin kuuntelu


kun lähtee

tästä pitäisi maksaa.


perjantai, 5. lokakuu 2018

Klooni vai klovni


syvä tietoisuus asustaa sisäisessä maailmassa 

avautumalla omalle alitajuiselle tiedolle

aktivoin salaisia voimavaroja

vastauksina omiin kysymyksiin

kuka minä olen, mitä tässä elämässä teen

ja miksi

vieläkö on aikaa, onko jo aika

päästää valo omaan sydämeen

täydentyä

todelliseen olemuspuoleen


tutkimusmatka itseen

on matka sisäisten oivallusten äärelle

pysähtymällä myös muiden sanomisten merkityksille

ymmärrys itsen ja muiden erilaisuudelle

avautuminen omana itsenä maailmalle

ei pelkästään toisten kloonina


muistan myös lempeydellä

että kaikilla on oma käsityksensä


suhtaudun huumorilla

totisuuteen omissa mielipiteissä


arvioin onko iloisen ilmeen takana

katkeruuden kyyneleitä


itseäni tutkiskelen

löydänkö sisältäni kloonin vai klovnin

ympäristö peilaa vastausta

tuo esiin sisäistä paloa

ymmärtää omaa elämää

sen aitoutta, keskeneräisyyttä, kasvukipuja,

osaamattomuutta,

uskallusta tehdä näkymätön sisimpäni näkyväksi

- kohtaan itseni.


IMG_7152.jpg


torstai, 4. lokakuu 2018

Mukavuus tekee levottomaksi

......., pakottaa uudistumaan, muuttamaan paikoilleen jämähtäneitä asioita omassa elämässä, työssä, kodissa tai ihmissuhteissa. Vaikka kaikki on hyvin ja mukavasti, voi siltikin selän takana olla tunne kuin puhuri yrittäisi työntää sinua eteenpäin jonnekin tai tekemään jotakin, uudistamaan ja uudistumaan. Silloin kannattaa kuunnella oman sisimmän tunnetta, koska vain se tietää mikä on itselle parasta. Ja vaikka se tuntuu haastavalta sekä itselle että ympäristölle niin se on kuitenkin asia, joka odottaa tapahtumista. Eikä kaikkien tarvitse lähteä työpaikastaan, hankkia uutta kotia, erota puolisostaan tai ystävistään. Jos jokin asia ei enää toimi, mietinnän paikka on, voiko sille tehdä jotain muutosta. Levottomuus, tyytymättömyys, innostumattomuus, elämänhalun menetys, liika rutinoituminen ainakin ovat asioita, jotka suorastaan huutavat: tee tälle asialla jotain.

 

Omassa elämässäni ovat asiat hyvin, on uusi koti, mitään välttämätöntä ei puutu, on omaa aikaa, mahdollisuuksia harrastaa, luonto lähellä, terveys ja kunto kohdillaan, lapset omissa elämissään, puoliso vierellä, asuntolainaakin on hyvin saatu maksettua. Aina ei kuitenkaan jaksa iloita kaikista noista mainituista, ei aina jaksa muistaa kaikkia hyviä asioita tai joskus tulee tunne, että odottaa jotain tapahtuvaksi, odottaa tuulenpuuskan voimaa. Saattaa myös täyttää elämänsä syömisellä, juomisella ja herkuilla tai koti tulee niin tärkeäksi, ettei sieltä voi kauaksi pois lähteä. Tai alkaa kontrolloimaan itseä ja muita. Vaikka ihan oikeasti kaikki on kohdillaan, niin hyvätkin asiat arkipäiväistyy omassa mielessään ja saa näyttäytymään jonkin asian puutteelta. Ainakin, jos alkaa kadehtia jotain toisilta eikä muista oman elämänsä täydellisyyttä, omaperäisyyttä, jota toisten elämän eläminen ei pidä sisällään.

 

Minulla on ystäviä, olen vapaaehtoistyöntekijä eli pääsen auttamaan muita ihmisiä ja siitä sanotaankin, että se on palkitsevinta, mitä voi elämässä olla. Sitä se onkin. Monesti pienet asiat ovat merkityksellisimpiä; hymy, pudonneen hanskan nostaminen maasta, oven avaaminen tuntemattomalle, kassajonossa edelleen päästäminen tai vaikka kuinka paljon voi omalle kohdalle tulla tilanteita, joissa voi ilahduttaa toista ihmistä ilman vastapalvelusta.

 

Työelämän kiire ja aikataulutus ja muu stressi kuuluvat minun osaltani menneisyyteen. Valitsin rahan ja vapauden välillä, downshiftaus, vai mitä se onkaan, vähemmän rahaa, enemmän aikaa ja rauhaa. Vapaus työvoimatoimiston määräyksistä tai muiden sanelemista ehdoista. Se mitä haluaisin, on tehdä mitä tahansa työtä kiireettä, olla vanhempanakin tarpeellinen. Tavallaan haluaisin päästä siihen olotilaan, että näkee kaiken eletyn elämän ja kokemukset välttämättöminä, tähän elämään kuuluvina siten, ettei mitään haluaisi niistä pois ottaa. Voisi olla tyytyväinen omiin valintoihinsa ja päätöksiin, ja että ne ovat johdattaneet aina oikeisiin paikkoihin, tapahtumiin ja ihmissuhteisiin. Muutosten ei  tarvitse olla paikkakunnan vaihdosta, työpaikasta irtisanomista kuten minulla vaan omien asenteiden tarkistamista ja muuttamista. Omalla kohdallani voisi olla kyse vaikkapa enemmän huumorilla asioihin suhtautumista, anteeksi antamista, tuomitsemattomuutta, itsensä syyllistämisen vähentämistä ja sallimista itsen olla sellainen kuin on, ainakaan muuttumatta toisten mielen mukaan tai kaltaiseksi. Ja nauttia jokapäiväisistä asioista, välillä niukkuudestakin, siitäkin voi tehdä taidetta, luovasti ja ilolla.

 

Pelko vie voimat, uskalluksen, jämähdyttää paikoilleen. Silloin pitää nähdä, mitä pelon takana on. Onko sieltä kadonnut usko ja rakkaus itseen ja omaan hyvinvointiin. Vai onko siellä alistuneisuus, enhän ole kaiken hyvän arvoinen. Tulla pelon kanssa tasapainoon, silloin on mahdollista tehdä vaikka loikka tuntemattomaan. Sinne, minne se myrskytuuli nyt ohjaa.

 

Tarvitsen vain yhden valaistumisen hetken, että uskon, kaikki tapahtunut kuuluu elämääni ja niin on hyvä. Mitään siitä muuttamatta, mitään siihen lisäämättä. Tästä eteenpäinkin valitsen itseni parhaaksi. Rakkaus vallitsee päätöksissä. Uskallus elää ja tehdä asioita rohkeasti oman elämänsuunnitelman mukaan vaikkei tietoista suunnitelmaa olekaan. Kun minun on hyvä olla, ympäristökin sen huomaa ja hyväksyy vaikken hyväksyntää keneltäkään hakisikaan. Minä en tarvitse muistomerkkejä tai muita huomionosoituksia, jotta elämäni olisi arvokas ja riittävä. Elämäni on vain minua itseä varten, oma oppikouluni. Rahan kanssa ja ilman sitä.

 

Tosin vieläkin välillä epävarmuuteni haittaa heittäytymistä elämänvirran vietäväksi, omien tunteiden tulkitsijaksi ja tärkeimmäksi oman elämän asiantuntijaksi. Tämä elämänkoulu jatkunee niin kauan kunnes olen sinut itseni kanssa. Ja kun tulee tunne tyytymättömyydestä, levottomuudesta, mukavuudenhaluisuudestakin, pitääpä kuunnella sisäisen äänen viestintää. Tiedä vaikka olisi hyvä olla valmiudessa jonkinlaiseen muutokseen. Tai ainakin itselle rehellisesti tarkastelemaan, haluanko kaikkien asioiden olevan tällä tavalla tässä hetkessä vai onko nyt oikea aika tehdä muutoksia.