lauantai, 18. maaliskuu 2017

Luonnon runsauden malja

 

Runsauden malja

ylitsevuotavainen meille kaikille

vastaanotettavaksi sen tarjonta.

 

Luonnossakin on monenlaisia ärsykkeitä

kaikille aisteille nautittavaksi

kun vaan aistimme avaamme.

 

Täydenkuun aikaan lumitimantteja hangella hohtaa

revontulet värien kirkkaissa sävyissä loimuaa

pakkanen maalailee jäätähtiä veden pinnalle

lumen narina, veden loiskinta,

syksyn pudonneiden lehtien kahina,

tuulen humina puiden oksistossa, 

lintujen liverrykset, 

äänimaailman sulosointuja on paljon tarjolla.

 

Uimarannan hiekka auringonpaisteessa

tuntuu iholla lämpimän pistelevältä,

savea ja turvetta on mukava puristella sormien ja kämmenten välissä

tuntoaisti saa näistä hienoja ärsykkeitä.

 

Voin maistaa meren suolaisen ilman

napsia luonnonyrttejä ja aistia niiden erilaisia makuja.

Tunnen värikkäiden kukkien ja monenlaisten kasvien tuoksuja

puhdas ilma tuntuu nenän limakalvoilla raikkaalta

maasta nousee mullan omanlaisensa tuoksumaailma.

 

Tasapainoaisti saa toimintaa

kun kuljen kallioilla, kukkuloilla tai metsien juurakkoisilla poluilla.

 

Ollessani luonnossa 

tunnen olevani runsauden lähteillä.  

Rauhassa ja hiljaisuudessa herkistyvillä aisteilla

voin palata kotiini mieli täynnä ideoita

tai vaan tuntea tyyneyden olotilan,

juuri nyt on kaikki hyvin

ja kaikkea riittämiin.

 

Luontokuva.jpg

 

 

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Vuodenaikojen kiertoa Lapissa

Tilannekuvauksia omista kokemuksistani ja näkemyksistäni Lapin vuosien aikana.


Katselen taivaalle, pilviä katselen. Tuuli niihin henkeä puhaltelee. Istun tunturin laella, näen kauas kaukaisuuteen. En ole eksyksissä, tiedän missä kuljen, näen horisontissa sen paikan minne seuraavaksi menen. On kesä, aurinko on ylhäällä. Päivällä on kirkasta. Yöksikään ei tule pimeää. Illalla tämän patikkareissun päätteeksi istahdan mökin portaille, kuuntelen puron solinaa. Taidanpa käydä siellä peseytymässä. Saan samalla otettua ruuanlaittoa varten vettä samasta purosta. Vesi on puhdasta ja raikasta. Matka jatkuu yön jälkeen kohti seuraavaa etappia.


Rumakuru.jpg


Tänään olenkin toisella reitillä. Kapusin tämän tunturin rinnettä ja huomasin alempana poroja. Ne olivat löytäneet jäkälää syödäkseen. Nyt on päivä ja valoa vielä joksikin aikaa ennen hämärän hetkeä. Nautin tästä hiljaisuudesta, jossa vain luonnon omat äänet soittavat luonnonmukaista säveltänsä. Syksyiset puiden lehdet värisevät tuulessa ja tuovat mukaan oman sointunsa. Patikoidessani kuulen ja tunnen kuinka maahan tippuneet lehdet ja neulaset kahisevat jalan alla. Maa on ruskan väreissä, välillä näen riekonmarjat punaisine lehtineen ja toisaalla koivunlehdet keltaisen tai ruskean sävyissä. Sammal on vihreää ja männyn kaarna ruskeaa tai harmahtavaa. Kaikenlaisia sävyjä löytyy luonnosta, aurinko päivällä kultaa ne loistollansa. Vesisateessa kaikki on erilaista, kosteaa, mielikin maassa. Mutta silloin voi palauttaa mieleen oman auringon ja syksyn kultaamat maisemat. Illan pimetessä olen jo saapunut perille tämän päivän lepopaikalle.


Hilloja.jpg


Olen Inarissa, talvi on tullut. On puhtaan valkoisena hohtava hanki kauempana kylän pinnasta. Ladut on jo tehty, huolta niistä pidetty. Voin hiihdellä, mutta pidän huolen, että en ole yksin pimeässä matkalla. Voin hiihtää hiljaa tai taittaa kilometrejä paljon. Kun lähden kiirettä pakoon, vaikea on heti hiljentää. Täällä pääsen helposti katulamppujen ulottumattomiin. Silloin näen paremmin tähtitaivaan, myöhemmin illalla revontulet loimuaa, väreillään taivaankannen maalaa. Päivällä kaamosaikana pimeä on heti päivää vastassa. Mutta lumivalkea hanki heijastaa valoa, pimeä ei tunnu pimeältä, ainoastaan hämärältä. Etelässä vesisade ja musta maa imevät valon. Missä se kaamos olikaan?


Inarilla.jpg


Kevään rajalla voin iloita ensimmäisistä valonsäteistä Se riemun saa aikaan ja sykettä rintaan kuin pimeää ei olisi ollutkaan. Lumi sulaa, kun kevät etenee, vesi solisee, purot laajenee, kumisaappaita tarvitsen. Patikkapoluille ei vielä ole menemistä, mutta voin nauttia muutoin luonnosta. Kunnes kesä etenee ja valo täyttää jokaisen kolon, silmät saa kirkkaan loisteen.


Vuodenaikojen kierto, se näkyy vielä hyvin Lapissa. Jokaisena vuodenaikana, eri tavoilla tosin, luonnossa voi kulkea. Vaatii uskallusta, tehdä jotain toisella tavalla kuten muuttamalla vuodeksi Lappiin. Lapin lumoon voi joutua kuka tahansa.


Juhannuskokko%20Ivalossa.jpg


Lapin vuodet ovat minulla nyt takana, mukaan on tarttunut paljon mukavia muistoja. Jos Lapin hulluus iskee, sieltä löytyy paikka minne palata. Sitä ennen on ainakin tarinoita, joita muistella ja kertoa.

maanantai, 13. maaliskuu 2017

Syntymäpäiväänsä viettävälle

 

Tiedän syntymäpäiväsi, milloin ja missä synnyit. Tiedän missä kävit koulusi ja missä kasvoit lapsesta aikuiseksi. Tiedän myös nykyisen asuinpaikkasi, osoitteesi, ammattisi ja työpaikkasi. Tiedän jonkinverran harrastuksistasikin. Ja tiedän, että sinulla on rakas puoliso, lapsia ja lapsenlapsia. Mutta sitä en tiedä mitä tunnet, miten koet asioita, mitä rakastat, mistä nautit ja mitä sisimmässäsi ajattelet ja tunnet ja miten tunteesi, sydämen äänesi tai järkesi vaikuttaa tekemisiisi.

 

Minun ei tarvitsekaan tietää tuon enempää sinusta. Riittää, että opit itse tuntemaan itsesi, omat olemuspuolesi, tunteesi, piilotetutkin tunteet sisälläsi. Näen edessäni sellaisen ihmisen, joka on tehnyt merkittäviä tekoja, kirjoittanut kirjoja ja jatkanut sukua. Mutta näen myös ihmisen, jolla on kaikenlaisia tunteita. Ja jotain syvälle piilotettuja tunteita ulkopuolisenakin voi nähdä. Ihminenhän paljastaa puheensa lisäksi itsestään asioita tai tunteita eleillään, ilmeillään, kehon kielellään sekä monilla muilla tavoilla.

 

Olen omassa elämässäni oppinut, että jos kiroilen jollekin, kiroan siinä samalla itseni. Jos vihaan jotakin, vihan tuli palaa sisälläni ja polttaa olemuksessani. Jos olen kateellinen jollekin ihmiselle, tiedostan, että kateus on minussa ja nakertaa minua sisäisesti. Katkeruus minussa pitää minut kiinni menneisyydessä, siinä, mistä tilanteesta katkeruus on saanut alkunsa. Tai jos pelkään, saan pelkäämiäni asioita tai tilanteita eteeni ja joudun kohtaamaan ne, vaikka kuinka välttelisin. Näitä tunteita, myös monenlaisia muita, on meidän jokaisen sisällä ja kokemusmaailmassa.

 

Siksi pyrinkin löytämään sisälläni olevan ilon, rakkauden, kiitollisuuden ja hyväksymisen sekä toisten arvostamisen ja lähetän sellaisilla ajatuksilla luodun energian ympärilleni.

 

Kun silmistäsi loistaa rakkaus, kiitollisuus, ilo, arvostaminen ja hyväksyminen, myös kehosi, ilmeesi ja eleesi viestivät sen. Minä kohtaan ne, ja silloin voin sanoa, että tunnen sinut, olet rakastava ihminen. Se riittää, se on kaikki, mitä minun juuri nyt tarvitsee sinusta tietää.

 

ruusuja.jpg

 

 

perjantai, 3. maaliskuu 2017

Unelmille siivet

Kirjoitan sanoja, niistä lauseita runoiksi ja kertomuksiksi

omasta maailmastani ja arkielämästäni, siitä mitä näen, miten tunnen.

 

Joku toinen maalaa

samalla tavalla antaen jotain omasta sisimmästään, kokemusmaailmastaan

oman näkemyksensä kautta.

 

Niinkuin lapsi, jonka synnytän ja kasvatan,

minun on lähetettävä hänet maailmaan, jossa hän etsii ja löytää oman paikkansa,

kohtaa omalla tavallaan monia ihmisiä, koskettaa olemuksellaan tai teoillaan kanssakulkijoita.

 

Niin myös kirjoitelmani, maalaukseni, käsityöt, urheilusuoritukset tai

mitä tahansa ihminen ilmentää sanojensa tai tekojensa kautta,

on lähetettävä maailmalle, jotta niillä olisi mahdollisuus koskettaa,

aiheuttaa tuntemuksia muille ihmisille. Määrittelemättä niiden suuntaa, pitämättä niistä kiinni, omistamatta ne vain itselleen.

 

Mikä tahansa näistä saattaa olla jollekin tärkeä asia, jota saa peilata omaan elämään ja tunnemaailmaan.

 

Annetaan itsestämme, osaamisestamme, olemuksestamme, tiedoista ja taidoista hyväksyen ja sallien, uteliaana tutkaillen ja luottaen ajatukseen,

että se kohtaa vaikka vain yhden, joka siitä voi löytää pienen kipinän, josta jatkaa omaa elämän polkua.

 

Annetaan unelmille siivet ja päästetään ne maailmalle etsimään oma paikkansa. Jokaisella meillä on jokin ihan oma juttu ja erityinen taito, joka odottaa esillepääsyä hyödyntämään muita. Vertaamatta toisiin. Aika voi olla juuri nyt oikea.

 

 

Siivet%20auringonnousussa.jpg

torstai, 2. maaliskuu 2017

Varjoja ja valoa

 

Käperryin sisäiseen maailmaani

pelkoineni ja kipuineni

jotka nostattivat pintaan

pitkään piilossa olleita tapahtumia ja tunteitani.

 

Näin unen

olin nainen

jonka valo ja rakkaus olivat näkymättömiin kadonneet,

näin myös naisen

jonka silmät loistivat

valo ja rakkaus koko olemuksen valaisivat.

Tiedostin

nuo molemmat puolet ovat minussa

nyt vaan olin paennut kivun ja itsesäälin verhon taakse

ja himmentänyt olemukseni valoa

siksi tuntui, että vaellan pimeydessä.

 

Tänään hoidin pitkään itseä

olin läsnä omassa aidossa olemuksessa

hoidon lopussa tuli tunne

säteilen valoa

hymyillen tunnustelin keventynyttä oloa,

olen taas täynnä rakkautta

luottamusta ja elämänuskoa.

 

Välillä vaan kivut ja pelot nostavat pintaan tunteita

joista on aika luopua

antaa niille tarpeellinen arvonsa

jotta näkee pimeyden takana olevan valonsa

omat molemmat puolensa.

 

Valon ja rakkautta säteilevän olemuspuoleni 

nostan taas esille

ilon ja kiitollisuuden avulla.

 

Iltarusko.jpg