tiistai, 26. toukokuu 2020

Multaa sormissa

 

On terapeuttista laittaa sormensa multaan. Pienessäkin pihassa se onnistuu. Kasvilaatikkoon siemeniä piilotin, sieltä sitten kasvaa porkkanaa, pinaattia, herneitä ja salaattia, kaikkia pieniä määriä. Ehkä yrttitarhankin laitan, tosin purkkeihin terassille kasvamaan. Orvokkeja istutin ruukkuihin ja tontin reunan rinteeseen ne upotin, ajatuksena, että ne saavat siinä kukkia muillekin ja siementää uusia orvokkeja. Siellä niille on tilaa, monenlaisilla kukilla on lupa kukkia. On silmäniloa kaikille ja kukkia pörriäisille. Lempikukkasiani luhtalemmikkejä löysin läheisen niityn reunasta. Niitä sieltä siirsin myös tuohon pihan reunaan kasvamaan, kukkakedosta aloin haaveilemaan. Toivottavasti toiveeni toteutuu. Jos jotain muutakin pientä kukkasta luonnosta löydän, tuon ne tuohon kasvamaan. Sellaisia kasveja ainoastaan, joita ei ole rauhoitettu. Enkä kenenkään pihaan mene niitä kaivamaan. Vaikka multasormia kuinka syyhyttää.

 

Nyt sitten voisin olla tasapainoinen, kun näin multaterapiasta nautiskelen. Siinä samalla saan kehooni hyviä bakteereja ja mikrobeja haitallisia viruksia torjumaan. Lisää terapiaa hain ja sain metsäpolkuja kulkemalla, puita halaamalla ja luonnonääniä kuuntelemalla. Voin maistaa käenkaalta, koivun hiirenkorvia tai kuusenkerkkiä metsässä kulkiessa. Eivät ne mahaa täytä, mutta antavat keholle vitaaliaineita ja uusia makuelämyksiä. Lintuja pihallani kiikarilla katselen, kirjosieppo pihapöntössä perhettä kasvattaa ja peippo konserttia minulle pitää.

 

Ihana kesäpäivä tänään, johan se innoittaa tällaista terapiaa kokeilemaan. Mikäs tässä oleillessa. Tällaisen avulla jaksaa näinä erityisinä aikoina.

 

Multaa%20sormissa.jpg

 

maanantai, 11. toukokuu 2020

Perinteisellä tyylillä

Paras tapa viettää äitienpäivää on

niin kuin monesti aiemminkin

vapaalla tyylillä mutta kuitenkin perinteisellä tavalla.

Äitienpäivää olen viettänyt joskus Inarissa tunturin laella, muualla Suomessa metsäretkillä, luontopoluilla tai laavulla järven rannassa, perinteisesti kuitenkin luonnossa.

Lintujen tarkkailua, tiiraillen kuikkia ja muitakin lentäviä kuten

kimalaisia, perhosia ja kaikenlaisia siivekkäitä mitä tähän aikaan luonnossa saattaa nähdä.

Kierrellen erilaisissa paikoissa

lintutorneilla, pitkospuita pitkin patikoiden soisissa maastoissa, kivikkoista ja kallioista rinnettä kavuten tai metsän polkuja tallaten.

Lasten kanssa aloitimme tämän harrastuksen

aikuisen tyttären kanssa olemme jatkaneet aina kun on ollut mahdollista

kiikarit ja nuotiotarvikkeet mukana

kakkukahvit laavulla tai kannon nokassa istuen, luonnonäänet konserttina ympärillä,

toivottavasti perinne jatkuu jossain vaiheessa ja muodossa lastenlastenkin kanssa.

Äitienpäivälahjaksi puukko tai retkikirves,

pari kertaa perinteinen ruusu ruukussa

tärkein lahjoista retket perheen kanssa

missä tahansa Suomen luonnossa.

Olen huomannut

että elämäni aikana en ehdi kaikkia Suomen metsien polkuja taivaltaa

joten ulkomaan matkat saavat edelleenkin jäädä minun osaltani historiaan

jopa lähimetsissä riittää ihmeteltävää

aina on jotain uutta nähtävää ja monin aistein kohtaamisia.

Näin jatkuu kohdallani perinteinen äitienpäivän vietto.

 

itienp%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%202020.jpg

 

torstai, 7. toukokuu 2020

Salainen puutarha

ruusuja.jpg

 

Elämällä on aina jotain opetettavaa

ja se oppi laitetaan kasvamaan

jokaisen omaan salaiseen puutarhaan

jossa juuri nytkin olemme ja jonne myös kaiken aikaa matkaa teemme

pitkin kivikkoisia polkuja, jykeviä portaita, tasaisia pitkospuita

tutkaillen tätä maailman meininkiä

poimien sieltä aineksia omaan puutarhaamme.

 

Tiedämme itse

mitä salaisesta puutarhasta löydämme

voimmeko ovea sinne raottaa edes vähäsen

esitellä kasvun ja kokemusten tuotoksia

sen päätöksen tekee itsekseen jokainen. 

 

Kasvaako siellä piikkisiä pensaita

sametinpehmeitä, värikkäitä kukkasia

vai monella tavalla hyödyllisiä kasveja

nautittavaksi ja silmillemme iloa sekä korvillemme kuultavaa 

kaikki on jokaisella oman kasvun ja kasvatuksen tulosta.

 

Jos salaisen puutarhan avaa kaikille näkyväksi

myös itselle

sieltä voi löytää kaikkea tuota

sanoina, puheena, kirjoitelmina, piirroksina, maalauksina, kaikenlaisilla luovuuden tavoilla esiteltynä

opiksi, mietittäväksi, nautittavaksi, elämyksiä tuottavaksi tai pysähdyttäviksi kokemuksiksi.

 

Avaa sinäkin salainen puutarhasi näkyväksi

yllätykseksi itselle ja toisille

kaikenlaisia kukkia ja kasveja siellä saa kasvaa

niiden näkeminen ja tunnistaminen voi myös muita ihmisiä auttaa

olkoon ne piikikkäitä ruusuja tai sametinpehmeitä kukkasia

vai olisiko niistä suuhun napattavaksi.

 

Nyt äitienpäivänäkin palkitaan monia äitejä

jotka ovat monin tavoin avanneet ovet salaiseen puutarhaasa

avaamalla myös sylinsä

luovan ilmaisunsa lisänä. 

 

Onnea kaikille äideille, ja rohkeille tämän ajan ihmisille.

 

IMG_7823%20%282%29.jpg

 

keskiviikko, 29. huhtikuu 2020

Elämänkerrontaa ja kirjeitä

Viime kesänä, kun pojantyttäreni syntyi, syntyi minunkin päässäni ajatus kirjeiden kirjoittamisesta. Lapset asuvat kaukana, eikä ole mahdollista nähdä kovin usein. Kirjeiden kirjoittaminen on hakenut muotoaan, mutta koen sen kuitenkin tärkeänä. Ajattelin, että kirjoitan jonkinlaista ajankuvaa ja tunnelmia. Tämähän on kuin paluu menneisyyteen, sota-aikanahan kirjoitettiin kirjeitä puolisolle rintamalle ja myös sieltä rintamalta kodin suuntaan omille rakkaille. Tosin taisivat kirjeet olla silloin aika surullisenkin sävytteisiä tai jopa murheellisia. Yhden runonkin kirjoitin aiheeseen erään kirjoitusprojektin yhteydessä.

Terveiset täältä rintamalta / alkoi monen miehen kirjelmä / joita kotiväki kovasti odotti. / Iloitsi kirjeistä. / Pelkäsi / tietoa kaatumisesta / haavoittumisesta.

 

Kuulin muutama viikko sitten, että joku muukin on alkanut kirjoittamaan kirjeitä lapsilleen juuri samasta syystä kuin itsekin eli tuodakseen tätä ajankuvaa ja tuntemuksia lapsille tiedoksi sekä kertoen myös aiempia oman elämän tapahtumia. Kirjeitä olen kirjoittanut lastenlapsille silloin, kun on jotain mielessä liikkunut. Lähinnä jotain tapahtumia, mutta samaan kirjeeseen myös tunnelmia ja ehkä myös sitä, että lapsetkin oppivat tietämään, millainen mummu olen, kun olen tällainen etämummu. Nyt koronarajoitusten aikaan kirjoitan myös miltä tuntuu ikävä, kun ei voi tavata lastenlapsia. Lastenlapset syntyivät niin erilaiseen aikaan kuin itse ja omat lapset ovat syntyneet. Vaikka omankin elämän varrelle on mahtunut joitakin kriisejä, köyhyyttä, 90-luvun lamakin, niin onhan tämä ajanjakso koronakriiseineen kuitenkin aika erikoinen ja erityinen. Ja varmasti sävyttää pienten lasten elämää, vaikka suoranaisesti eivät siitä juuri nyt mitään tiedäkään, paitsi vanhempiensa kautta. Ainakin toivon, että lapset saavat elää omassa pienessä kuplassaan ja leikeissään miettimättä näitä tämän hetken rajoituksia.

 

Kirjeiden kirjoittelun lisäksi kirjoitan ja palauttelen mieleen omaa elämäntarinaa osittain mielikuvituksen kautta omien historiallisten tapahtumien lisäksi. Kirjankin ajattelin siitä tehdä, lapsille ja lastenlapsille luettavaksi. En niinkään tullakseni näkyväksi toisille vaan tullakseni näkyväksi itselle, käymällä läpi elämäntapahtumien kulkua. Sieltä tulee oivalluksia, miksi elämä on mennyt tällaisia polkuja, ainakin millaisena nyt tällä hetkellä sen ymmärrän. Ei minun elämässäni ole kummoisia tapahtumia, kerrottavia asioita, näin ajattelin, mutta kun näkökulman ottaakin toisenlaisen, niin sieltä paljastuukin erilainen ihminen kuin millaisena on elämänsä roolia vetänyt. Elämähän on kuitenkin periaatteessa kuin elämänpituinen näytelmä, jossa on erilaisia rooleja erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa paikoissa ja ajassa. Kyllähän ihmisillä on jonkinlaisia salaisuuksia, omia ajatuksia ja mielipiteitä, joita eivät edes läheiset tiedä. Tarkoitan lähinnä tunteita, joita pitää piilottaa, kun perusarkea eletään ja koettaa jaksaa päivästä toiseen kaikkina kriisiaikoina. Kunnes tulee helpompia aikoja ja huomaa ja miettii, että tätäkö minä haluan, tällainenko minä oikeasti olen, teenkö kuten muutkin, että sitku jään eläkkeelle alan elää omannäköistä elämää. Lapsiperheaika on ollut hienoa aikaa, enkä sitä vaihtaisi pois ja puolisokin on edelleen sama, mutta siltikin voi tehdä jotain omia juttuja, pieniäkin, eikä ole tilivelvollinen kenellekään. Lähinnä jollain lailla kateelliset ihmiset niitä rajoituksia yrittävät keksiä. Eivätkä omat jutut tarvitse olla isoja kuten minulla muutto toiselle puolelle Suomea, vaan voi kirjoittaa tai maalata ja harrastaa vaikka ei olisi lahjakkuutta, siis jonkun ulkopuolisen määrittämää lahjakkuutta. Sekin, että laittaa maalaamastaan taulusta kuvan lehteen tai oman kirjoitelmansa blogiin, saattaa aiheuttaa tunteiden myllerrystä. Ajatuksiin nousee olenko tarpeeksi hyvä, mieleen hiipii häpeää tai itsensä aliarvioimista. Mutta sanonpa tässä kaikille, että se mitä toiset ajattelevat tekemisistäni tai kenenkään tekemisistä, on vain mielipide eikä estä tekemästä aikomaansa asiaa, paitsi jos siitä aiheutuu haittaa jollekin toiselle.

 

Katsotaan peiliin ja nähdään siellä itsemme kaikkine lahjoineen ja erityispiirteineen. Ketään toista samanlaista ei maailmassa ole. Kukaan ei voi tietää, mitä jokainen sisimmässään ajattelee. Jokainen purkaa kirjoituksiinsa tai maalauksiinsa omaa mielenmaisemaa eikä se ole toisten arvosteltavissa. Toki sekin on helppoa nykyään. Ja arvostelija purkaa siinä omaa mielenmaisemaansa ja tuo omia erityispiirteitään esille. Tarpeellistahan tällainen kirjoittaminen ei ole mutta ihminen on myöskin sellainen tyyppi, joka haluaa ilmaista jollain tavalla itseään.

 

 

keskiviikko, 22. huhtikuu 2020

Kotilomalla

 

Sattuipa niin, että valtiovallalta ja hallitukselta tuli käsky, että koko Suomen kansa on koronakaranteeniin laitettava. Tämä karanteeni koskee tiukemmin toisia, mutta jollain lailla rajoittaa jokaista. Tilanne vaikutti kuitenkin siltä, että tällaisiin pakkokeinoihin oli turvauduttava. Ja niihin meidän kaikkien sopeuduttava. Jokainen omalla tavallaan, näreissään ja vastahankaan tai vain vallitsevan olotilan hyväksyvänä.

 

Sattuipa omalla kohdallani niin, että olin juuri vuodenvaihteessa hakenut eläkkeelle, joten minulle ei ollut suurta vaikutusta rajoituksilla, olinhan vapaa taiteilija muutoinkin. Tosin olen jo kauan ollut tuollaisena vapaana taiteilijana, näin ollen eläkekertymä ei ollut suuren suuri, mutta varma kuitenkin, ainakin toistaiseksi. Monella ei sattunut käymään näin hyvin vaan joutui lomautetuksi tai työttömäksi. Ja monenlaisia muitakin tapauksia Suomen maasta löytyy.

 

No, ajattelin kuitenkin nähdä jotain plusmerkkisiä asioita tässä tilanteessa tällä elämänkokemuksella. Mietin, että tämä voi olla vaikkapa Kotilomailua ja mitä kaikkea kotilomalla voin tehdä.

 

Ensinnäkin näiden viikkojen aikana olen huomannut, kun en ole juuri kodin ulkopuolella liikkunut, että pidän tästä tilanteesta. Huomaan ja tunnistan itsessäni introvertin ja erakon piirteitä. Huomaan, että työssä on pitänyt tai saanut olla sosiaalinen ja vetää jonkinlaista työroolia. Nyt alkaa palautumaan se melkein aito itse, jostain naamion alta, ainakin kun saan olla oman itseni seurassa. Ja nythän sitä on tarjolla, puolison lisäksi. Ainoa, mitä kaipaan ovat lastenlapset, jotka kaukana toisella paikkakunnalla kasvavat kovaa vauhtia enkä pääse seuraamaan heidän kasvuaan ja kehitystään. Enkä tietenkään myöskään pääse sylittelemään heitä. No, sen näkee sitten joskus, mitä se tekee lapsille, kun noudatetaan mainosta ”älkää menkö mummulaan..” tai mitä se tekee meille mummuille.

 

Tällä kotilomallani päätin mennä kylpylään. Kylpylässä on saunaosasto, lämmintä vettä tulee, saunan lauteilla saan rauhassa loikoilla ja nauttia lämmöstä. Päätin ottaa myös jalkakylvyn ja kasvohoidon. Niihin löytyi ainekset keittiön kaapeista, puhdistamatonta karkeaa merisuolaa jalkojen liotusveteen, punasavesta puristettu jalkaraspi kovettumien hankaamiseen. Kasvohoitoon kauraryynejä jugurtin sekaan ja sen tahnan avulla saa ihon sileäksi. Ja hiukset pesin marseillesaippualla, hoitoaineeksi oli punaviinietikka laimennettuna ihan sopivaa. Kaiken tuon ja suihkupesun jälkeen tuli puhdas ja pehmoinen olo.

 

Ravintolat ovat kiinni, mutta voin tilata annosruokaa ovelle tuotuna. Huoneistostani löytyy hyvin varusteltu keittiö, jossa voin kokkailla jotain sopivaa. Välillä pitää sallia itselle TTT eli turhautuminen, tyhjä pää ja vatsa ja  toimettomuus, että kotoa löytyvistä aineksista saa loihdittua ravitsevaa ruokaa. Mutta sekin onnistuu, kun sitä taitoa luovuudella harjoittaa.

 

Onneksi kaikki retket eivät ole peruttu. Shoppailuretket ja huvipuistoihin menot ovat nyt kiellettyjä, mutta luontoretket ovat sallittujen listalla. Niinpä varasin itselleni retken luontoon, lähimetsään. Siellä pääsin seuraamaan konserttia, johon osallistui ainakin vihervarpunen, mustarastas, peippo, talitiainen, punakylkirastas, punarinta ja monia muitakin konsertoijia, kaikkia en tunnistanut. Olin varautunut istuimensuojalla, jotta voin istua kivellä tai kannolla ja riittävästi vaatetta päällä. Näin nautinnosta tuli loistava. Toinen retki on vielä tulossa. Ajattelin lähteä horta-retkelle eli keräämään luonnosta syötäväksi sopivia kasveja, esim vuohenputken lehtiä, nokkosta, voikukan lehtiä, joita voin laittaa horta-rieskaan. Ohjeen löysin Raija Kivimetsän blogista ja se on herkullista, tietenkin voin kera. Muitakin syötäviä kasveja löytyy ihan lähiluonnosta, tietenkin pitää katsella puhdas paikka. Sopivia kasveja tässä onkin nyt ajan kanssa opeteltava. Lähikaupassa myös onneksi voi käydä, kunhan tietää sopivan rauhallisen hetken, ettei vaan tarvitse olla lähikontaktissa kenenkään kanssa.

 

Nyt sattui hyvä tuuri, kuten nukkumaan mennessä huomasin. Oli sopivan pehmoinen patja, sopivan kevyt peitto ja sopivan korkuinen tyyny. Kaikissa hotelleissa nuo eivät ole olleet kohdillaan. Nyt on ja saa rauhalliset unet, jotka virkistävät seuraavaa päivää varten.

 

Siivoushenkilökuntakin on lomautettuna. Mutta siinä kohden voi hyötyliikuntaa harrastaa mopatessa lattioita, ikkunoita pestessä ja ovenkahvoja desinfoidessa ja mitä kaikkea sitä siivota täytyykään. Tuleehan siitäkin hieno olo, kun näkee oman käden jäljen ja näkymäkin ulos kirkastuu, voihan se vaikuttaa jopa omien silmien kirkkauteen.

 

Edullinen kotiloma, kirkkain silmin voi taas katsella maailmaa, luonnonmukaisestikin voi syödä ja puhdistaa itseä kuormittamatta lisää luontoa, hyötyliikuntaa voi harrastaa siivotessa, kävellessä luonnossa ja kauppareissuilla. Tässä minun plussia tälle ajalle.