Uskallanko huutaa maailmalle: 
rakastan, rakastan, rakastan, 
kuiskata omalle sisimmälle
sinusta aina välitän. 

Vaikka epävarmuus on ympärillä
sisälläni puhuu tyyneys
kaikkeen varaudun ymmärtämällä
varmaa on vain muutos. 

Antaudun, avaudun rakkaudelle
anteeksi annan itselle, 
kaikessa on kiitollisuus,
anteeksiantava rakkaus
ympäröivälle todellisuudelle. 

Tyttö nimeltä Lyydia

löysi taskustaan rypistynyttä paperia

kirjoitetusta tarinasta ei ollut mitään jäljellä

sanat olivat yhtä mössöä.

Tyttö nimeltä Lyydia

mietti mielen syvyyksissä

nyt voisi sanoilla maalailla 

uuteen paperiin

uusia tarinoita

ja iloitsi tästä ajatuksesta.

Tyttö nimeltä Lyydian

mieleen tulvi myös oivalluksina

kirjasto on täynnä kirjoja

joissa paljon kirjoitettuja tarinoita

seikkailuja ja jännistystä

elämänmakuisia kertomuksia

paljastuksia ihmisten elämästä.

Niin eipä tarvi miettiä

löytyykö omasta mielestä kirjoittamista

maailma on sanoja täynnä

kaikille sopivassa nuodossa.

Tyttö nimeltä Lyydia

uneksii ja pohtii toiveikkaana 

että kaikki ihmiset löytävät

sanoihin kätkeytyviä viisauksia

ihan mistä tahansa.

Kauniitkin

hyvään järjestykseen laitetut sanat ja lauseet

runot ja kertomukset

katoavat onttoina menneisyyteen

jos niitä ei kukaan näe tai lue,  

niiden merkityskin katoaa, 

tai ei sittenkään.

Sanat olivat merkityksellisiä

kirjoittajalle itselleen

juuri siinä järjestyksessä

kuin ne paperille piirtyivät

kyselemättä

miettimättä

onko niillä arvoa

toisten lukemana.

Kierrätän sanoja

kiedon niistä ketjua

tarinoihin soveltuvia lauseita.

Matkinko muiden ajatuksia

käyttäessäni samoja sanoja

ja kerron niillä omia tuntemuksia

jotka ovat liki minua

oman mielen kuvia,  

ovatko muidenkin tuntoja.

Tiedän

en kulje erillisyydessä

olen yhteydessä

samoihin sanoihin

niiden kautta

monenlaisiin tunteisiin

jotka piirtyvät mieliimme 

kaikin eri tavoin

lempeästi, väkevästi, iloisesti  

itse kenenkin tunnetilan mukaisesti.  

Katson peiliin

näen siellä vanhemman itseni

kasvoissa ryppyjä, uurteita,

ihon roikkumista

myös elämänkokemuksen tuomaa

vakavuutta.

Olinko joskus kauniimpi

itseni näköinen 

toki ainakin nuorempi.

Tähän on tultu:

kaikki tapahtumat,

elämän tuomat haasteet,

siunaukset lapsien muodossa

näkyvät peilistä.

Tästä eteenpäin

opettelen katsomaan itseäni

lempeydellä

hymyä huulilla

pyrkien olemaan paras versio minusta

itseni näköisenä 

juuri tällä hetkellä

elämällä ilon ja innostuksen energioissa

jokapäiväisessä elämässä.