Toivon sinulle kaikkea parhainta

mitä maailmassa on tarjolla,  

ajattele kaikkea rakkaudella

sano sanoja

joita on ilo kuunnella

ole se valo

jota on hyvä seurata.

Ole rakkaus

se leviää kaikkialle

hyväksyvinä ja kauniina ajatuksina

kosketat näin lempeydellä meitä kaikkia

sama tunne ympäröi myös sinua.

                                      AA

On aika kesän

ilon ja onnen, 

aika armahtaa

itsellensä arvo antaa

en katso huomiseen

odota tulevaa

taakseni vilkuile, 

tärkein ajanjakso

on tässä hetkessä

niinpä sen ajan

jonka vietän muistoissa

tai pelkään pahinta

voisin antaa itselle

tai läheisille rakkaille

mennyt aika

tulevaisuus

nyt hetken olevaisuus

kaikki yhdessä

elämässäni

      oikeassa aikajärjestyksessä. 

                                     AA

Uskallanko huutaa maailmalle: 
rakastan, rakastan, rakastan, 
kuiskata omalle sisimmälle
sinusta aina välitän. 

Vaikka epävarmuus on ympärillä
sisälläni puhuu tyyneys
kaikkeen varaudun ymmärtämällä
varmaa on vain muutos. 

Antaudun, avaudun rakkaudelle
anteeksi annan itselle, 
kaikessa on kiitollisuus,
anteeksiantava rakkaus
ympäröivälle todellisuudelle. 

Tyttö nimeltä Lyydia

löysi taskustaan rypistynyttä paperia

kirjoitetusta tarinasta ei ollut mitään jäljellä

sanat olivat yhtä mössöä.

Tyttö nimeltä Lyydia

mietti mielen syvyyksissä

nyt voisi sanoilla maalailla 

uuteen paperiin

uusia tarinoita

ja iloitsi tästä ajatuksesta.

Tyttö nimeltä Lyydian

mieleen tulvi myös oivalluksina

kirjasto on täynnä kirjoja

joissa paljon kirjoitettuja tarinoita

seikkailuja ja jännistystä

elämänmakuisia kertomuksia

paljastuksia ihmisten elämästä.

Niin eipä tarvi miettiä

löytyykö omasta mielestä kirjoittamista

maailma on sanoja täynnä

kaikille sopivassa nuodossa.

Tyttö nimeltä Lyydia

uneksii ja pohtii toiveikkaana 

että kaikki ihmiset löytävät

sanoihin kätkeytyviä viisauksia

ihan mistä tahansa.

Kauniitkin

hyvään järjestykseen laitetut sanat ja lauseet

runot ja kertomukset

katoavat onttoina menneisyyteen

jos niitä ei kukaan näe tai lue,  

niiden merkityskin katoaa, 

tai ei sittenkään.

Sanat olivat merkityksellisiä

kirjoittajalle itselleen

juuri siinä järjestyksessä

kuin ne paperille piirtyivät

kyselemättä

miettimättä

onko niillä arvoa

toisten lukemana.