perjantai, 17. tammikuu 2020

Satuja ja tarinoita

Satu jäniksenpapanoista hiekkalaatikossa

 

Oli alkutalvi, lunta oli satanut jo monta kertaa ja yhtä monta kertaa se oli myös sulanut pois. Hiekkalaatikko oli pihalla ja keinut siinä vieressä, kukaan ei niitä kuitenkaan käyttänyt, yhtään lasta ei pihalla näkynyt eikä leikkinyt. Tai niin luulin ja totta se olikin. Vaikka kyllä siellä pihalla jotain liikettä oli ja aamuisin oli pihalle ilmestynyt jälkiä. Tonttujako, kun joulukin oli jo aika lähellä? Ehkä ei kuitenkaan, sillä tunnistin jäljet kissalle kuuluviksi, oravillekin ja jäniksen jälkiäkin siellä näkyi. Ympäri taloa olivat kulkeneet, juosseet tai hyppineet, lienevätkö myös ikkunoista kurkkineet.

 

Ja jälleen, kun lumet olivat sulaneet, paljastui lepo- taikka tähyilypaikaksi hiekkalaatikko. Mistäkö sen tiedän? Ainakin siitä, että jäniksen kakkapapanoita oli paljon hiekan pinnalla. Voihan se olla, että kissakin oli sinne pissansa lirauttanut. Keväällä täytyy tehdä hiekan puhdistus ja sitten laittaa kansi hiekkalaatikon päälle, jotta siellä voivat lapset kesällä leikkiä, ainakin lastenlapset käydessään.

 

Mutta palatakseni vielä jäniksien vierailuun. Myös siellä entisen kodin pihamaalla pupuja hyppeli talon ympärillä, jälkiä näkyi aamuisin lumen pinnalla. Aika arkoja olivat, hyppivät nopsasti pakoon, kun ihmisen näkivät. Se koti on nyt tyhjillään, kun muutimme tähän nykyiseen kotiin asumaan.

 

Eräänä päivänä iltahämärässä siellä asunnon luona käydessä näin kuinka pieni valkoinen pupu kyyhötti ulko-oven vieressä. Varovasti kurkistin kauempaa, sillä en halunnut häiritä sen unia. Pupu hyppeli välillä kauemmas ovesta kuin kurkistamaan eikö ketään ole tulossa. Ikäänkuin olisi odottanut uusia asukkaita tulevaan kotiinsa. Sinne se valkoinen pieni pupu jäi kyyhöttämään ja toivoo, että pian joku muuttaa siihen asuntoon asumaan ja sanoo sitä kodikseen. Silloin se pieni pupukin iloisena hyppelee talon ympäri yhä uudelleen. Ainakin öisin, kun kukaan ei ole näkemässä. Vain pienet jäniksenjäljet lumen päällä ovat siitä todisteena.

 

torstai, 2. tammikuu 2020

Vuoden ja vuosikymmenen alkaessa

 

IMG_3727.jpg

 

Taas alkaa vuosi alusta, uusi vuosikymmen on edessä. Muutaman päivän jo kuluneena muistuttaa edelleen, että jokaisen on elettävä omaa elämäänsä. Kopiointi ei ole sallittua, tai toki on, mutta silloin se ei tunnu omalta vaan jonkun toisen elämältä. Ei kannata seurata muita tähtiä vaan kuunnella omaa sydäntä, vaikka se välillä saattaa muita ärsyttää, jos itsellä on ihan omia mielipiteitä omasta elämästä. Tietenkin, jos ei tiedä tai kuule, mitä oma sisin haluaa kertoa, niin silloin on vain tehtävä niinkuin tuntuu omasta mielestään parhaalta.

 

Eläkkeelle vuoden alusta jäin, joten nyt on jonkinlaisen inventaarion paikka. Mitä tuli tehtyä, keneen tutustuttua, onko niissä paljon vai kaikki, jotka voi taaksensa jättää ja niistä irti päästää. Ainakin voi hyvät ja onnelliset sekä ilon ajat mieleen tallentaa ja niistä ehkä joskus alakulon hetkellä voimaa ammentaa. Haasteellisista hetkistä, ihmisistä tai paikoista saa parhaita oppeja seuraavaa elämänvaihetta varten. Mitä niistä en enää tarvitse, ne jääköön paikoilleen, kun itse jatkaa matkaa suuntana omanlainen oikea.

 

Mummuus on tullut minunkin elämään. Lapsenlapset tuovat harvakseltaan sisältöä elämään. Sen takia lähinnä, kun asuvat satojen kilometrien päässä. Valokuvien ja videoiden välityksellä voi kuitenkin nähdä lasten kasvavan ja ehkä temppujakin, kun ovat jossain sellaisessa iässä. En ollut hössöttävä äiti, en osaa olla myöskään sen kummempi mummu. Otan syliin, kosketan, puhelen, luen, aikaani annan eikä tavarapaljoutta kauttani heille kulkeudu. Luontoon voin heitä tutustuttaa, mutta minun neuvojani kasvatuksessa eivät saa eivätkä tarvitse, siihen omat vanhemmat ovat maailman parhaita. Eikä minun osani ole sitä arvostella. Minäkin olen halunnut omani tavallani kasvattaa ja sallin myös lapsilleni sen suhteen samaa vapautta. Myös virheiden oppimisesta on vapaus valita, jatkaako samalla tavalla vai kysyykö neuvoja ja tekee sitten omalla tavallansa.

 

Nyt eläkkeellä on myös aikaa kuntoilla, hulavannetta pyöritellä, keppiä heilutella, puihin kiipeillä, kallioille jalkojansa asetella tai lumihangessa kahlailla. Ihan sama millä tavalla, kunhan mieli pysyy virkeänä ja kunto korkealla sekä kolesterolit alhaalla. Vaikka kuka lääkäri sen tiennee, että ovatko minun suoneni tukkeutuneet kolesterolin ansiosta vai tarvitsenko sitä hormonitasapainon ym elintoimintojen ylläpitämisessä. Juuri nyt suonissani veri virtaa luultavasti normaalilla tavalla. Kaiken sen voi tietää vasta kuoleman jälkeen ja sitten en enää sitä tietoa tarvitse.

 

Vuosikymmeniä olen tätä elämää jo elänyt. Milloin se kuoleman hetki on, sitä en tiedä minä eikä kait elinajanodotekaan taida paikkansa pitää eikä mitkään keskimääräiset arviot. Jokainen elää sen pituisen elämän kuin elää. Tässä vaiheessa olen jo tiedostanut, että elämä on juuri nyt, ei eilen, ei huomenna eikä sitten joskus kun. Siltikin teen valintoja, jotka nykykäsityksen mukaan ovat terveellisiä, koska tavoitteenani on kuolla terveenä vanhuksena tai ikäihmisenä tai milloin se sitten tapahtuneekaan, olkoon vaikka huomenna. Pyrin siihen, ettei ole juurikaan keskeneräisiä asioita, testamentti on tehtynä, hautajaisistakin lapsille tärkeimmät asiat tiedotettu, turhat tavarat nurkista kierrätetty, laskut maksettu ja muut esille tulevat asiat hoidettu sen hetken tilanteen mukaan. Pörssiromahdusta en osannut huomioida enkä pankkien tai muiden yritysten kaatumisia. Minun elämäni kulkee jonkinlaista omaa raitaansa, muutoksia suuntaan tai toiseen tehdään, jos niille on tarvetta tai pakotettuna.

 

Tämä uusi vuosi ja vuosikymmen on alkanut, luovuus tällä tavalla on paperilla näyttäytynyt. Kaikilla on oma tapansa elää, nauttien tai murehtien, kiitollisena tai katkerana, rakastaen tai vihaten, onnellisena tai onnettomana, sekä kaikki muutkin tavat ovat jokaisen omia valintoja ja ihan hyviä sellaisena. Suorastaan jokaisen elämään parhaiten sopivia, jopa oppimisen paikkoja.

lauantai, 7. joulukuu 2019

Maadoittumista aikaan ja paikkaan

Sain mahdollisuuden muuttaa

nyt itseäni maadoitan

ja sanon

tällä hetkellä

tämä on minun ainoa kotini

en tarvitse muita koteja.

Onneni ei löydy ainoastaan uudesta kodista

onneni löytyy monista pienistäkin asioista,

onnea on mennä paljain jaloin ulos lumihankeen saunan jälkeen

onnea on mennä läheiseen metsikköön

onnea on uskallusta olla rohkea ja tarttua tilaisuuksiin. 

 

IMG_7680.jpg

 

Luotan omaan tekemiseen

en toisten arvostelemiseen

pidän jalat maassa

kuten puut juurillansa

laitan kädet multaan

nuuhkaisen kukkaa ja metsän tuoksua

elän luonnonmukaista rytmiä

kunnioitan paitsi sitä

myös itseä ja kaikkia ihmisiä

suhtautumalla elämään avoimesti

rakastavasti

voin katsoa tulevaan valoisasti

vaikka ympärillä puhutaan lamasta

pelätään talouden romahtamista

 

Ottamatta kantaa valtioiden itsenäisyydestä

kun en voi vastata kuin itsestä

siis mitä on itsenäisyys tällaisessa tilanteessa

ainakin sitä, että pysyy itse itsenäisenä

tekee omia valintoja

tietoisesti vastaa omista päätöksistä, 

jokaisella ajalla on aikansa

sodalla ja rauhalla

terveydellä ja sairaudella

materialistilla ja köyhyydellä

yksinäisyydelläkin,

elämä ei vaan tapahdu meille

minkä tahansa kautta oppii näkemään asioita

sydämen tai mielen kautta

oivaltaen oman elämän asioita

mahdollisuuksia on erilaisia

etsien omaa tietä

tuntematontakin

määränpäänä rauha

oman sisäisen vuoropuhelun kanssa.

 

maanantai, 28. lokakuu 2019

Tietapaturma

 

Vasemmalle katselin

kadun ylitystä suunnittelin, 

kadussa olikin reikä -

jalka siihen tarttui

kaaduin

kyljelleni katuun mätkähdin

kämmenelläni vastaanotin

sen tajusin

mutta pääni varomattomasti katuun löin

aika kovasti

koska ylösnoustessa pahoinvoinnin ja mahakivun aalto yllätti

 

ohikulkijalle kiitos

hän välitti

kysyi

kävikö pahasti

 

hetken oli hengähdettävä

valotolppaan nojailtava

ennen matkan jatkamista

varmasti myös kulkua hiljennettävä

ja katsottava tarkasti

mihin astuisi

 

optikko korjaili lasien sankoja

tutki myös silmää ja silmänpaineita

minä itse tutkin kotona mustelmia

silmäkulmassa, olkapäässä, kämmenessä peukalontyvessä niitä oli

poskipäässä asfalttia poskipunan paikalla

nämä kaikki muistoina kaatumisesta

 

kohtuu notkeasti selvisin

vaikka yli kuusikymppinen olenkin

osteoporoosista ei merkkejä

liikunta auttaa luiden ehyenä pysymisessä

nyt vain lihaskivut kaikkialla kehossa muistuttaa

tietapaturmasta.

 

perjantai, 6. syyskuu 2019

Aktiivista itseohjautuvuutta

Lapset opetetaan nykyään itseohjautuviksi

meidät aikuiset työttömätkin aktiivisiksi

niin minäkin

olen aktiivinen tunnollisesti

vaikka eläkeikä lähestyy kiivaasti,


tosin senkin iän voi siirtää

toivotaankin

että työuraa jatketaan

ehkä hamaan kuolemaan asti

sillä eihän jaksajia nuoremmistakaan välttämättä löydy

on se yrityselämä niin kilpailutettu ja

voittoa tavoittelevaksi osakkeenomistajia varten luotu.


Mutta ei kannata sanoa

olisipa niinkuin ennenvanhaan

kyllä nyt ja tässä ajassa on paljon hyvää

vaikkei kaikkia mobiilisovelluksia osaisikaan käyttää.


Siis aktiivisena työttömänä

käyn kurssia

valmistun

jos vielä harjoittelupaikankin saan

ja tavoittelen työtä kokopäiväisenä,


vaikkakin sen tiedän

että siihen eivät omat tavoitteeni yllä

edes kurkottelemalla

tai saanhan toki tavoitella

mutta kun minulla on syntymäaika

joka loistaa työnantajalle kirkkaana

niinpä hakemukseni paikka on roskakorissa yhdellä klikkauksella.


Lohdullista,

eläkeikä on kuitenkin lähellä

ja maksajiakin eläkkeelleni löytyy

toisin kuin vaikkapa omien lasten tullessa siihen ikään,

saavat keksiä sukanvartta parempia keinoja eläkekertymään.