Valkoinen, puhdas vasta satanut lumi valaisee maiseman. Sen hohde virkistää silmäni heti portaille astuttuani. Ja saa hymyn huulille, vaikka tiedän olevan edessä monen tunnin urakan. Pakkaslumi on pehmeää jalan alla, kun astelen varastoon hakemaan lumikolaa. Saan työnnellä omaan tahtiin, kukaan naapureista ei liene vielä hereillä. Eivätkä herääkään tähän lumen kanssa työntelyyn. Olisivat he mieluummin ottaneet traktorin aamuviideltä pihalle pöristelemään, mutta minä ehdotin, että ihan kuntoilumielessä ja kun aikaa on, niin voisimme sen talkoillakin tehdä. Tai epäilenpä, että tällaisilla lumilla kaikkien pihoilla ei se traktori ole pörräämässä viiden aikaan aamulla, vaan voi tulla vasta iltapäivän puolella, jos silloinkaan. Ja siitähän se raivo voi alkaa. Eikä meilläkään talkoita ole paljon tehty, kyllä tässä on ihan itsekseen saanut suunnitella, minne seuraavan kolallisen lunta lykkään ja mistä kohti aloitan. Ymmärrän kaupungin lumityötekijöitäkin, vaikka päänvaivaa siitäkin tulee lisää, kun liittymät ovat aurauksen jälkeen tukossa. Mutta on se vaan upeaa, että verorahoja käytetään myös siihen, että saamme auratuilla teillä huristella. Kunhan auraamaan ovat ehtineet, pitkää päivää saavat hekin painaa, ja kaikki tiet eivät ole puhtaat yhtäaikaa.

Viikonloppu meni hallilla maski naamalla toimitsijan tehtävissä. Sitä ennen reilun tunnin alkuverryttelyt pihalla lumikolan kanssa molempina päivinä. Askeleita tuli paljon, eihän se lumi enää mahdu lähimpään koloon, vaan on kiivettävä melkoisen lumivuoren huipulle ja työnnettävä mahdollisimman kauas naapuria kunnioittaen. Kunto kohhoo ja raitista ilmaa saa hengittää, korona pysyy loitolla ja katse korkealla. Ei tarvitse lenkille erikseen lähteä ja kuntosaliharjoittelunkin saa näinä lumisadepäivinä jättää vähemmälle. Ihokin saa hengähtää ilman maskia, ja selkä sekä jalat saavat niiden kaipaamaa liikuntaa. Parin tunnin ulkolu lumikolan kanssa, eikä enää väsytä, kuten väsytti monen tunnin maskin käytön aikana, kun joutui hengittämään omaa uloshengitettyä ilmaa takaisin keuhkoihin, voi niitä keuhkoparkoja ja koko kehon toimintoja. Ja lienee pitkään tätä maskiaikaa vielä edessä.

Ajattelen kaiken tuon lumentulon rikkautena. Ja rakkautena, kun löytää ilon ja kauneuden pienistäkin asioista. Kaunis luonto saadaan kylkiäisenä, kun lumi kuorruttaa puut ja pensaat, vaikka toki myös lumen taakka on puillakin hartioilla. Kohta se kaikki on kuitenkin taas tauolla ja tulee kuuma kesä, jolloin ollaan tekemisissä erilaisen rikkauden ja rakkauden kanssa. 

Kuulemisiin. Junan kolinat sekä autojen pörähtelyt eivät kuulu juurikaan tuon valkoisen äänivallin takaa. Pienistä asioista oppii nauttimaan, lumen tuomasta hiljaisuudestakin.