Saatanpa jopa vältellä menemistä elokuviin, konsertteihin tms, koska usein uppoudun niin täysin siihen maailmaan ja ko. Ihmisten elämään, että menee aikaa päästä sieltä pois. Aistin niin todellisesti kaikki tunnetilat, joka on toki ihanaa, mutta mahdollisesti olisi vaan helpompi katsella ja kuunnella hieman ulkopuolisena neutraalisti, tosin silloin ei myöskään saavuta sellaista kokemuksen ydintä, jonka saan omassa olotilassani ja kokemusmaailmassani. Minun on vaikea sanoittaa tunnetta, sanat ovat pliisuja, eivät kerro koko totuutta tunteesta, mihin voi päästä ulkopuolisena, mutta kuitenkin pääsee jonkinlaiseen ymmärrykseen päähenkilön elämästä.

 

Vaikka kyseessä oli elokuva, kuvitettu näytelmä, niin siinä pääsee myös oman mielikuvituksen kautta kuvittelemaan, mitä on ollut todellisessa elämässä. Eli nerokkuutta, lahjakkuutta, intohimoa, iloa, rakkautta, ystävyyttä, heittäytymistä, herkkyyttä mutta myös yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä, riippuvuuksia, huumaavia aineita, omaan napaan tuijottamista ja erilaisuutta. Kaikki nämä tässä yksilössä eivät varmaankaan olleet tasapainossa mutta olivat hänen persoonaansa, juuri niitä, jotka tekivät hänestä jalustalle nostetun idolin, rakastetun, vihatun ja kaikkien muidenkin tunteiden myrskyisät maailmat mukaanlukien. Olisikohan nykyinen diagnoosi adhd tai autismin kirjo, jollaisia herkkiä väärinymmärrettyjä edelläkävijöitä on paljon nykyään ja joita on ollut aina.

 

En tuntenut hänen tarinaansa entuudestaan. Olin kuunnellut hänen/heidän musiikkiaan, sen tunnistin elokuvaa katsoessani. En tiennyt hänen elämänsä taustoista, elämästään yleensäkään, en seuraa ketään tai kenenkään kuuluisuuden elämää sen tarkemmin, minulla ei ole suuria idoleita. Ihminen etsii itseään, kuka minä olen, tässäkin tapauksessa. Loppujen lopuksi hän löysi tärkeimmän eli rakkauden itseään kohtaan itsensä tuhoamisen sijaan, monesta näkökulmasta katsottuna ehkä liian myöhään, hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa musiikin maailmassa. Perhe nousi hänenkin elämässään tärkeälle sijalle. Hänen perhettään oli paitsi oma perhe, myös yhtyeen jäsenet ja ystävät, toki kissatkin.

 

Katsoin eilen elokuvan Freddie Mercurysta, The Queenista, ja elämästä, jonka aikana syntyi upeaa, monipuolista ja liikuttavaa musiikkia ja kuva taitavasta ja taiteellista henkilöstä ja hänen lähipiiristään. Muistellessa tätä henkilöä, siihen liittyy surua mutta myös valtava määrä kiitollisuutta ja iloa sekä kaikenlaisia huumaaviakin tunteita. The Queen ja Freddie Mercury kosketti monia ihmisiä ja usealla eri tavalla. Olkoon tarina kuvitteellinen tai osaksikaan todenperäinen, jos asia saa liikauttamaan tunteettomuuden möhkälettä ihmisen sisällä ja näkemään jokaisen ihmisen herkkyyden ja myös tarpeellisuuden muiden mutta myös henkilön itsensä elämässä. Ulkoinen olemus tai käytös ei saisi tätä peitota alleen.

 

Kiitos tämänkertaisesta elämyksestä.