Ansa-musikaalin katsomisen jälkeisiä ajatuksia:

Ansa-musikaalin vuorosanojen ajatuksen allekirjoitan

samaa mieltä olen kanssa käsikirjoittajan. 

Itsekin vapaaehtoistoiminnassa ollessani mukana

ystäväni minua odottaa kotonaan sovittuna aikana

minulla on vastuu olla silloin paikalla.

Rakastaa voi yksin

itsen rakastaminen, hyväksyminen ja arvostaminen on tärkein

muutoin ystävääkään ei voi rakastaa, hyväksyä tai ymmärtää,

voin toki olla ystävä itseni kanssa

mutta vastaanottavaan ja antavaan ystävyyteen tarvitaan kaksi.

Musikaalissa Ansa unohti välillä pitkiksi ajoiksi ystävänsä,

äitinsä, vanhainkodin muut asukkaat ja asunnottomat,

jäi rakkauskertomuskin kuulematta

kun ei ehtinyt ja sitten olikin jo liian myöhäistä,

työ vei

raha ja tulos oli tärkein.

Vaikka näytelmä on keksittyä tarinaa

on siinä siltikin paljon totuutta ja opittavia asioita.