Ansa-musikaalin katsomisen jälkeisiä ajatuksia:
Ansa-musikaalin vuorosanojen ajatuksen allekirjoitan
samaa mieltä olen kanssa käsikirjoittajan.
Itsekin vapaaehtoistoiminnassa ollessani mukana
ystäväni minua odottaa kotonaan sovittuna aikana
minulla on vastuu olla silloin paikalla.
Rakastaa voi yksin
itsen rakastaminen, hyväksyminen ja arvostaminen on tärkein
muutoin ystävääkään ei voi rakastaa, hyväksyä tai ymmärtää,
voin toki olla ystävä itseni kanssa
mutta vastaanottavaan ja antavaan ystävyyteen tarvitaan kaksi.
Musikaalissa Ansa unohti välillä pitkiksi ajoiksi ystävänsä,
äitinsä, vanhainkodin muut asukkaat ja asunnottomat,
jäi rakkauskertomuskin kuulematta
kun ei ehtinyt ja sitten olikin jo liian myöhäistä,
työ vei
raha ja tulos oli tärkein.
Vaikka näytelmä on keksittyä tarinaa
on siinä siltikin paljon totuutta ja opittavia asioita.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.