Olen kuunnellut Sisäinen lapsi-meditaation monena päivänä. Aluksi kyyneleet virtasivat valtoimenaan. Kohtasin erilaisissa paikoissa sisäisen lapseni mm. lammen rannalla, jossa näin hänet yksinäisenä, sirpaleisena, arkana, ujona, kyyhöttämässä siellä. Otin hänet syliini, sukelsimme lammen veden pehmeään syleilyyn. Tuli tunne, että palaamme yhdessä äidin kohtuun. Siltä jatkoimme etenemistä takaperin hedelmöityshetkeen ja sielunsuunnitelman laatimiseen. Kävimme siellä näitä maanpäällisiä kokemuksia läpi ja pyysimme, että saamme tilanteeseen myös anteeksipyynnön vanhemmilta, jotka kohtelivat minua ja pientä sisäistä lastani rakkaudettomasti. Sen muutimme.

 

Toisessa kohtaamisessa sisäinen lapseni kasvoi mittaisekseni, oli lohduttava, suojelusenkelit ympärillä ja sain ymmärryksen siitä, että tämän asian olen tullut tänne maailmaan kohtaamaan. Mutta siitä selviän.

 

Näin sisäisen lapseni myös iloisena, keinumassa, näyttämässä minulle kuinka ilolla myös voi asioita kohdata, lapsenmielisesti suhtautua. Hänen pienet pulleat käsivartensa olivat tiukasti kietoutuneena kaulalleni.

 

Kaikkien näiden kohtaamisten kautta näin erilaisia puolia itsestäni ja näin selviytymisen mahdollisuuksia, hyväksymistä, herkkyyttä, rakkautta sekä sen että olemme yhtä emmekä erillisiä. Sisäinen lapseni on sisälläni voimavarana, hyväksyvänä, rakkaudellisena, herkkänä, haavoittuvana mutta silti sitä kautta vahvana. Emme ole erillisiä, olemme yhtä.

 

Meditaatiomatkat ovat olleet voimaannuttavia, vaikkakin koskettavia ja rankkoja ja paljon puhuvia ja puhuttelevia, voimakkaita kokemuksia. Muutamassa päivässä on tapahtunut paljon sisäistä eheytymistä, vahvistumista mutta myös herkkyyden puhkeamisen näkyväksi. Rakkaudennälkäinen sisäinen lapseni on nyt rauhallisin mielin. Kaikki on oikein ja kaikki on hyvin.

 

Maailma on kova ja suorituskeskeinen, pidetään siltikin kiinni herkyydestämme ja annetaan sisäisen valomme loistaa. Ollaan naiveja maailamparantajia pienessä maailmassamme. Rakkaudella.