......., pakottaa uudistumaan, muuttamaan paikoilleen jämähtäneitä asioita omassa elämässä, työssä, kodissa tai ihmissuhteissa. Vaikka kaikki on hyvin ja mukavasti, voi siltikin selän takana olla tunne kuin puhuri yrittäisi työntää sinua eteenpäin jonnekin tai tekemään jotakin, uudistamaan ja uudistumaan. Silloin kannattaa kuunnella oman sisimmän tunnetta, koska vain se tietää mikä on itselle parasta. Ja vaikka se tuntuu haastavalta sekä itselle että ympäristölle niin se on kuitenkin asia, joka odottaa tapahtumista. Eikä kaikkien tarvitse lähteä työpaikastaan, hankkia uutta kotia, erota puolisostaan tai ystävistään. Jos jokin asia ei enää toimi, mietinnän paikka on, voiko sille tehdä jotain muutosta. Levottomuus, tyytymättömyys, innostumattomuus, elämänhalun menetys, liika rutinoituminen ainakin ovat asioita, jotka suorastaan huutavat: tee tälle asialla jotain.

Omassa elämässäni ovat asiat hyvin, on uusi koti, mitään välttämätöntä ei puutu, on omaa aikaa, mahdollisuuksia harrastaa, luonto lähellä, terveys ja kunto kohdillaan, lapset omissa elämissään, puoliso vierellä, asuntolainaakin on hyvin saatu maksettua. Aina ei kuitenkaan jaksa iloita kaikista noista mainituista, ei aina jaksa muistaa kaikkia hyviä asioita tai joskus tulee tunne, että odottaa jotain tapahtuvaksi, odottaa tuulenpuuskan voimaa. Saattaa myös täyttää elämänsä syömisellä, juomisella ja herkuilla tai koti tulee niin tärkeäksi, ettei sieltä voi kauaksi pois lähteä. Tai alkaa kontrolloimaan itseä ja muita. Vaikka ihan oikeasti kaikki on kohdillaan, niin hyvätkin asiat arkipäiväistyy omassa mielessään ja saa näyttäytymään jonkin asian puutteelta. Ainakin, jos alkaa kadehtia jotain toisilta eikä muista oman elämänsä täydellisyyttä, omaperäisyyttä, jota toisten elämän eläminen ei pidä sisällään.

Minulla on ystäviä, olen vapaaehtoistyöntekijä eli pääsen auttamaan muita ihmisiä ja siitä sanotaankin, että se on palkitsevinta, mitä voi elämässä olla. Sitä se onkin. Monesti pienet asiat ovat merkityksellisimpiä; hymy, pudonneen hanskan nostaminen maasta, oven avaaminen tuntemattomalle, kassajonossa edelleen päästäminen tai vaikka kuinka paljon voi omalle kohdalle tulla tilanteita, joissa voi ilahduttaa toista ihmistä ilman vastapalvelusta.

Työelämän kiire ja aikataulutus ja muu stressi kuuluvat minun osaltani menneisyyteen. Valitsin rahan ja vapauden välillä, downshiftaus, vai mitä se onkaan, vähemmän rahaa, enemmän aikaa ja rauhaa. Vapaus työvoimatoimiston määräyksistä tai muiden sanelemista ehdoista. Se mitä haluaisin, on tehdä mitä tahansa työtä kiireettä, olla vanhempanakin tarpeellinen. Tavallaan haluaisin päästä siihen olotilaan, että näkee kaiken eletyn elämän ja kokemukset välttämättöminä, tähän elämään kuuluvina siten, ettei mitään haluaisi niistä pois ottaa. Voisi olla tyytyväinen omiin valintoihinsa ja päätöksiin, ja että ne ovat johdattaneet aina oikeisiin paikkoihin, tapahtumiin ja ihmissuhteisiin. Muutosten ei  tarvitse olla paikkakunnan vaihdosta, työpaikasta irtisanomista kuten minulla vaan omien asenteiden tarkistamista ja muuttamista. Omalla kohdallani voisi olla kyse vaikkapa enemmän huumorilla asioihin suhtautumista, anteeksi antamista, tuomitsemattomuutta, itsensä syyllistämisen vähentämistä ja sallimista itsen olla sellainen kuin on, ainakaan muuttumatta toisten mielen mukaan tai kaltaiseksi. Ja nauttia jokapäiväisistä asioista, välillä niukkuudestakin, siitäkin voi tehdä taidetta, luovasti ja ilolla.

Pelko vie voimat, uskalluksen, jämähdyttää paikoilleen. Silloin pitää nähdä, mitä pelon takana on. Onko sieltä kadonnut usko ja rakkaus itseen ja omaan hyvinvointiin. Vai onko siellä alistuneisuus, enhän ole kaiken hyvän arvoinen. Tulla pelon kanssa tasapainoon, silloin on mahdollista tehdä vaikka loikka tuntemattomaan. Sinne, minne se myrskytuuli nyt ohjaa.

Tarvitsen vain yhden valaistumisen hetken, että uskon, kaikki tapahtunut kuuluu elämääni ja niin on hyvä. Mitään siitä muuttamatta, mitään siihen lisäämättä. Tästä eteenpäinkin valitsen itseni parhaaksi. Rakkaus vallitsee päätöksissä. Uskallus elää ja tehdä asioita rohkeasti oman elämänsuunnitelman mukaan vaikkei tietoista suunnitelmaa olekaan. Kun minun on hyvä olla, ympäristökin sen huomaa ja hyväksyy vaikken hyväksyntää keneltäkään hakisikaan. Minä en tarvitse muistomerkkejä tai muita huomionosoituksia, jotta elämäni olisi arvokas ja riittävä. Elämäni on vain minua itseä varten, oma oppikouluni. Rahan kanssa ja ilman sitä.

Tosin vieläkin välillä epävarmuuteni haittaa heittäytymistä elämänvirran vietäväksi, omien tunteiden tulkitsijaksi ja tärkeimmäksi oman elämän asiantuntijaksi. Tämä elämänkoulu jatkunee niin kauan kunnes olen sinut itseni kanssa. Ja kun tulee tunne tyytymättömyydestä, levottomuudesta, mukavuudenhaluisuudestakin, pitääpä kuunnella sisäisen äänen viestintää. Tiedä vaikka olisi hyvä olla valmiudessa jonkinlaiseen muutokseen. Tai ainakin itselle rehellisesti tarkastelemaan, haluanko kaikkien asioiden olevan tällä tavalla tässä hetkessä vai onko nyt oikea aika tehdä muutoksia.