Olen välillä hieman kriittinen, kun sanotaan, että ajattele kaikesta positiivisesti. Siihen alkaa tulla jo negatiivinen kaiku, kielteisyyttä ja sen toistamiseen alkaa suhtautua torjuvasti. Positiivisesti asioihin suhtautuminen on kuitenkin hyvä asia, nähdä asioiden hyvät puolet, sillä kaikessa niitä on, kun vaan oivaltaa.

Olenkin alkanut omassa elämässä muistaa, haastaviakin ihmisiä ja tilanteita kohdatessani, että ajattelen ystävällisiä ajatuksia, käännän negatiiviset ärräpäät ystävällisiksi ajatuksiksi tai sanoiksi. Myös itseä kohtaan. Muiden ihmisten käyttäytyminen peilaa kuitenkin jollain tavalla omia tunteita tai omia malleja toimia. Ho´oponoponoa (Havaijilainen mielen puhdistamismenetelmä) lainatakseni sanon itselleni ”olen pahoillani, anna anteeksi, kiitos, minä rakastan sinua”, omaa mieltäni puhdistaakseni. Nimenomaan sanon ne itselleni.

Haasteita on meidän jokaisen elämässä, mutta ajatus tai toive, että kaikki järjestyy kauniilla tavalla, tuo mielestäni lohtua siihen hetkeen. Etukäteen ei voi tietää, mitä tuokin tarkoittaa, mutta kauneuden voi kuitenkin löytää niin monella eri tavalla, ei yksin sanakirjan mukaan, miten ”kauneus” siellä määritellään. Kauneutta on myös se, että traaginen tapahtuma sysää ihmisen tekemään asioita eri tavalla, muuttamaan, vaihtamaan työpaikkaa tai parisuhteen päättymistä. Tai mitä tahansa haasteellisesti näyttäytyvää ihmisen elämässä onkaan käynnissä tai käynnistymässä.

En halua tukea pelkästään ns. sankaritarinoita, joissa on selvitty masennuksesta, saatu pois ylipainoa, parannuttu syövästä tai selvitty avioerosta tai työpaikan menetyksestä. Sankaritarinoita on meidän jokaisen elämä täynnä, ihan arjen pienissä asioissa. Haasteista selviämiseen on keinoja, joko omien voimavarojen kautta ja toisten tuella. Täydellistä elämän kauneutta ei saavuta pelkästään suurilla voitetuilla taisteluilla vaan myös pienet, itse määrittelemät asiat tuovat elämään merkityksellisyyttä. Lopputulos voi olla jotain muuta kuin täydellinen tervehtyminen tai masennuksesta toipuminen täydelliseen yhteiskunnan määrittelemään kuntoon tai suruaikakin vaan kestää pidempään kuin yleensä tai mikä tahansa se asia omalla kohdalla onkaan.

Kaikesta tuosta huolimatta toivon, että jokaisella juuri tässä hetkessä löytyy jokin kaunis ajatus tai mielipide itsestä. Omaa elämää ei voi verrata toisten elämään, toki niistä selviytymistarinoista voi saada vertaistukea. Siitäkin huolimatta jokainen on oman elämänsä keskipiste ja tärkein tieto omista selviytymisen tavoista on sisältä löydettävissä. Omaa elämää elää niinkuin sen osaa eikä ole parempaa tapaa olla ja elää kuin se oma tapa. Muutoinhan elää toisten määrittämää elämää.

Ajatelkaamme ystävällisiä ajatuksia niin itsestä kuin muistakin. Kaikki järjestyy kauniilla ja parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon, että nämä ajatukset levittäytyvät kaikkialle ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, edes hieman.