Tämän mielikuvituksen tuottaman tarinan syntypaikka on Lapissa, sen puhtaissa energioissa.

 

Odottelen ja samalla katselen ulos ikkunasta. Lunta on alkanut satamaan, hiutaleet leijailevat keinuen maata kohti kuin tanssissa, välillä kietoutuen toisiinsa, sitten laskeutuen kevyesti maahan. Osa hiutaleista leijaileekin kevyesti ylöspäin ilmavirtojen mukana. Seuraan lumoutuneena niiden tanssahtelua. Pakkasen kuuraamaan maahan on ehtinyt vähän ajan kuluessa sadella jo melkoinen kerros kevyttä pakkaslunta. Muutama lumihiutale on tarttunut ikkunaruutuun ja ihailen niiden täydellisiä muotoja. Odotan vielä hetken, olen lähdössä matkalle, kunhan ystäväni saapuu hakemaan minua. Mieleni on seesteisen tyyni, joskin odottava. On aina hienoa päästä matkalle, koen sen innoittavana seikkailuna, elämänmakuisena.

 

Astun ovesta ulos portaille, käännän ihan aluksi kasvoni kohti taivasta ja annan lumihiutaleiden leijailla niille. Hiutaleet tuntuvat pehmeiltä ja nuolaisen kielellä kosteuden huuliltani. Kosteus tuntuu viileältä mutta kuitenkin niin puhtaalta ja raikkaalta. Rekeni on jo saapunut pihatielle valkoisten hevosten vetämänä. Kauneus ja yhteenkuuluvuus edessäni olevan lumipeitteisen maiseman ja kaikkien näkökentässäni olevien asioiden kanssa ihan pakahduttaa syvimpiä tunteitani. Tunnen jo siinä vaiheessa, kuinka herkistyn ja tunteet pulppuavat pintaan.

 

Istuudun rekeen, jossa porontaljat odottavat kutsuvina ja lämpiminä. Lähdemme liikkeelle vauhdikkaasti lumen pöllytessä ympärillä. Se ei haittaa, koska olen kietoutuneena taljoihin ja lisäksi päässäni on villashaali, joka peittää melkein kokonaan kasvonikin. Tunnen viileän tuulenhenkäyksen, joka tuntuu vielä enemmän, koska vauhti kiihtyy kaiken aikaa.

Matkavauhti tasaantuu pikkuhiljaa ja tunnen raukeuden jäsenissäni lämpimässä pesässäni. Hevosten kavioiden kopse lumisella metsätiellä ja tuulen suhina kuuluvat korvissani aluksi, loitoten sitten taustalle. Matkakumppanini ja ystäväni alkaa kertomaan tarinaa. Hänen puhuessaan tuntuu kuin kaikkialta tulvisi valoa ympärillemme. Rentoudun ja vain kuuntelen hänen rauhallista ääntään. Vaivun unenkaltaiseen rentoutuneeseen tilaan.

 

Ystäväni reessä pyytää, että nostan kaikki vaikeat kokemukseni nyt ympäröivään valoon ja annan niiden sulautua siihen ja kun se on tapahtunut, niin päästän irti niistä. Ne saavat lähteä leijailemaan lumihiutaleiden tavoin. Kaikkialla maailmankaikkeudessa on tilaa huolille ja murheille sekä rankoille kokemuksilleni. Minun ei niitä enää kannata kantaa mielessäni ja kehossani. Matkalla kohtaamani asiat herkistivät niin, että tunsin kyyneleet silmissäni. Kuitenkin tunnen niiden puhdistavan ja kirkastavan myös katseeni ja sisäisen näkökykyni. Ilman näitä elämäni kokemuksia en näkisi enkä ymmärtäisi tapahtuneita asioita niin selkeästi. Huomaan, että kokemani kärsimykset ovat olleet tarpeellisia ja voin nyt niistä irtipäästämällä puhdistaa olemukseni kaikesta entisestä ja aloittaa kaiken alusta ja jättää menneisyyden taakseni. Tunnen parantumiseni alkavan. Lisää puhdistavia kyyneleitä valuu silmistäni, tällä kertaa helpotuksesta.

 

Olimme olleet matkallamme useamman tunnin. Silti tuntuu, että aika kului hujauksessa. Puhdistavat kyyneleet, puhtaan valkea, luminen maisema, lämmin olotila villapeitteiden alla ja rakastavan ystävän läsnäolo auttoivat käymään läpi kipeitäkin kokemuksia. Tunnen oloni puhdistuneeksi kuin lämpimän kylvyn jäljiltä. Keveissä tunnelmissa ja raukeus olemuksessani astun pois reestä ja palaan kotiini, sisälle lämpimään. Pidän tämän tunteen pitkään mielessäni ja palaan tarvittaessa mielikuvissani tunteeseen takaisin.

 

Mielikuvamatkani oli erittäin puhdistava. Tuntuu, että nyt on hyvä aloittaa uusi päivä. Kohti korkeinta omaa tähteä. Puhtaassa ohjauksessa.

 

Valkeaa%20pitsi%C3%A4.jpg