Eläkkeellä

elämän korkeakoulun viimeisellä luokalla

tyhjyyden ja turhautumisen opiskelua

tarpeettomuuden tunteen ymmärtämistä

muutoksen ja muuttumisen omaan elämään päästämistä

kuoleman läsnäoloa

kuoleman, joka on myös luopumista

uuteen siirtymistä

monien turvallisten asioiden poistumisen kautta.

Tunteiden myllerrystä

kehon muutoksia

pelkoa tulevaisuudesta

kuolevaisuuden pohtimista.

Suuri hyppäys tuntemattomaan,

se tulee,

jos kaikki pyörii työn ympärillä.

Kiireisen olotilan saa harrastusten ja muiden asioiden parissa

jottei tarvitse pysähtyä omien tuntemusten äärellä.

Kuka minä olen

jos en ole työni tekijä, puoliso, vanhempi,

vaan olenkin minä,

jolla on toiveita

tarpeita opetella tuntemaan itsensä

myös niitä piilotettuja puolia.

Uskallanko ryhtyä siihen?

Helpompi on mennä päivästä toiseen entisellä kaavalla

itselleen myöntämättä

syvällä olevista tunnehaavoista

sallimatta niiden esilletuloa.

Miten valmistun tästä elämänkoulusta,

mistä tiedän?

Viisastuinko

opinko kokemuksista

otinko vastuun omasta elämästä,

uskalsinko olla

kuuntelematta toisten neuvoja.

Ehkä sen vaan itse tiedostaa,

onko seurannut oman sydämen ääntä,

silloin ei tarvitse lopputodistusta elämänkoulusta

sillä sydän tietää

ja se nostaa hymyn

keventyneen olemuksen pintaan.