Tunnen olevani edelleen kuin paratiisissa. Olo on seesteinen.

Meditaatio alkaa.

 

Kuljen jossain niityillä polkuja, polku poikkeaa välillä metsään. Puut varjostavat, auringonvalo siivilöityy mäntyjen oksistojen läpi. Pihkan tuoksu tuo muistoja muistakin metsäretkistä ja puissa kiipelemisistä. Tulen pienelle joelle, joen yli kulkee silta, valkoinen kaarisilta. Tulen sillalle, nojailen hetken sillankaiteita vasten, katselen veden hiljaista liikettä joen uomassa. On kesäinen, aurinkoinen päivä, ei liian kuuma. Nautin täysin siemauksin veden liikkeestä, veden tuoksusta. Vesi näyttää hypähtelevän kiveltä kivelle. Auringonvalo kimmeltää, sädehtii veden pinnalla pienten laineiden harjalla. Nautin hetken, vain olen, samalla tunnen kaikkien aistieni voimalla. Mitään muuta ei ole tässä hetkessä.

 

Käännän päätäni. Vastarannalla näkyy viheriöivä niitty ja polku jatkuu mutkitellen metsän reunaa kohti. Huomaan lähellä siltaa pienen lapsen keinumassa. Ihmeellistä, ei mitään muuta kuin yksi keinu ja yksi pieni lapsi. Keinussa istuu pieni tyttö, lähestyn häntä rauhallisin askelin. Nyt jo tunnistan ja tiedänkin, olen tullut kohtaamaan sisäisen lapseni. Ihan kuin hän on jokin ulkopuolinen, silti sisäinen, helpompi kohdata, kun hän on tässä ulkopuolella. Hänen pitää tulla näin ulos minusta, oppiakseni tunnistamaan sisäisiä olotilojani ja tunteitani.

 

Lapsi nauttii keinumisesta, hän nauraa, ilakoi, kallistelee päätään eteen ja taakse, heilauttaa vaaleita kiharaisia hiuksiaan ja heiluttelee nopeasti pieniä jalkojaan ja saa keinun liikkumaan. Ilo tarttuu minuun, otan hänet syliin. Hän kietoo kädet kaulalleni ja rutistaa koko sydämensä kyllyydestä. Rutistaa lujasti, suukottaa, halaa, nauraa ja on lähellä koko pienellä vartalollaan. Otan sen kaiken vastaan riemulla ja vastaan samalla tavalla, rutistan pientä pehmeää kehoa niin lujaa kuin uskallan. Puhun sanattomasti ja kerron kuinka rakastan, en ikinä häntä hylkää, haluan hänen tuntevan kaiken sen, mitä ilman on saanut jäädä. Kaikki muu unohtuu. Läsnä on läheisyys, ilo, onni ja rakkaus. Kaikki niin lähellä, enkä ymmärrä, miksi tätä ei ole pienelle lapselle voitu antaa. Sisäinen lapseni tuo minulle sitä rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä mitä ilman olen itse jäänyt. Nyt jaamme sitä toisillemme. Sisälleni on nyt avautunut lapsen myötä ilon ja valon kanava sekä rakkauden täyttämä paikka, se joka on ollut tyhjänä ja suljettuna niin kauan. Liian kauan.

 

Rakas sisäinen lapseni, kiitos siitä ilon ja rakkauden täyttämästä hetkestä, jota vietimme yhdessä tänä kesäisenä päivänä. Keinumme yhdessä niin kauan kunnes kaikki tämä ilo, valo ja rakkaus pitävät ovet sisimpääni aina avoinna. Sain rakkauden nälkäisenä hellyystuokion, jonka vaikutus säilyy ja voin sitä jakaa myös muille.

 

Lähden jatkamaan matkaa. En palaa takaisin sillalle vaan astelen polkua, joka avautuu edessäni. Nyt olen valmis astumaan uuteen maailmaan ilolla ja keveillä askelilla. Sain tästä hetkestä voimaa.

 

Olen kokenut ihanan ja rakkaudentäyteisen hetken sisäisen lapseni kanssa. Emme ikinä ole erillisiä vaikka kerronkin tällä tavalla kohtaamisistamme.