Ihanat hetket elämän varrelta,

naurut, ystävyydet, tuoksut, kosketukset,

hymy, jonka kohtaan tuntemattoman ihmisen kasvoilla.

Hyväilevän pehmeä sively käden iholla, tuulen lempeä vire kasvoilla,

kuivien lehtien rasahtelu jalan alla, talvella lumen narina kengän astuessa,

tähtien tuike, öisen kuun valaisema polku ja valon väreily veden pinnalla.

Tyytyväisyys, rohkeus, anteeksiantavuus, tuo kaikki ja paljon muuta,

mitä elämässämme koemme,

on kaikkea sitä mitä mukaamme saamme, kun tämän elämän päätämme 

vain ja ainoastaan uskaltamalla kohdata pelkomme

ymmärtämällä sen esteeksi elämän kunnioittamiselle.

Elämän kunnioittaminen

on elämän kohtaaminen aina kulloisellakin tavalla.

Rauhoittamalla mielen päättömän laukan

asioiden haasteellisuus ja mieluiset tapahtumat soljuvat toinen toistensa lomassa

aisteillemme monipuolisina ärsykkeinä, vapauttavina tai kahlitsevina

ja vihdoin ymmärryksen saavuttaessa mielen myllerryksen, irtipäästäminen vapauttaa rajoittavien asioiden mukana kantamiselta.

Ymmärryksen tienhaarassa pysähdyn,

pohdin,

jokaisella on oikeus saada rakkautta ja hyväksyntää.

Käännyn oikeaan suuntaan.