Lapissa asuneena ja sieltäkin elämänkokemuksia keränneenä voin olla tätä mieltä kaamoksen kokeneena, että se aika on myös kaunista. Niinä aikoina mieleen kumpusi runomuotoon sanoja kaamoksen vaikutuksesta. Kuvat alla ovat Inarilla kuvattuja jonain talvisena päivänä. Lumoudun niistä ja muistiin palaavista tunnelmista edelleenkin. Näin pakkaspäivänä, mukava on sisällä kuvia katsella.

Kaamoksen aikaan

itseni voin rauhoittaa

olla tässä hetkessä

vaikka päivä ei valkene ollenkaan

ja pimeys hiipii takaisin heti hämärän jälkeen

siinä ne kulkevat rintarinnan

kunnes

on aika antaa tilaa valolle.

Lapin kaamoksessa

saan olla sinisessä hämärässä

revontulten loisteessa, 

pieni ihminen

avaran taivaankannen alla

jalat maassa

katse korkealle suunnattuna.

Pakkanen ei haittaa

kun tammikuun ensimmäinen valonsäde

värjää taivaan

vaikka vain minuutti valon aikaa

se siirtää silmiin loisteen

kohtasin valon taikaa.