Lapissa asuneena ja sieltäkin elämänkokemuksia keränneenä voin olla tätä mieltä kaamoksen kokeneena, että se aika on myös kaunista. Niinä aikoina mieleen kumpusi runomuotoon sanoja kaamoksen vaikutuksesta. Kuvat alla ovat Inarilla kuvattuja jonain talvisena päivänä. Lumoudun niistä ja muistiin palaavista tunnelmista edelleenkin. Näin pakkaspäivänä, mukava on sisällä kuvia katsella.
Kaamoksen aikaan
itseni voin rauhoittaa
olla tässä hetkessä
vaikka päivä ei valkene ollenkaan
ja pimeys hiipii takaisin heti hämärän jälkeen
siinä ne kulkevat rintarinnan
kunnes
on aika antaa tilaa valolle.
Lapin kaamoksessa
saan olla sinisessä hämärässä
revontulten loisteessa,
pieni ihminen
avaran taivaankannen alla
jalat maassa
katse korkealle suunnattuna.
Pakkanen ei haittaa
kun tammikuun ensimmäinen valonsäde
värjää taivaan
vaikka vain minuutti valon aikaa
se siirtää silmiin loisteen
kohtasin valon taikaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.