Kirjoitan sanoja, niistä lauseita runoiksi ja kertomuksiksi

omasta maailmastani ja arkielämästäni, siitä mitä näen, miten tunnen.

Joku toinen maalaa

samalla tavalla antaen jotain omasta sisimmästään, kokemusmaailmastaan

oman näkemyksensä kautta.

Niinkuin lapsi, jonka synnytän ja kasvatan,

minun on lähetettävä hänet maailmaan, jossa hän etsii ja löytää oman paikkansa,

kohtaa omalla tavallaan monia ihmisiä, koskettaa olemuksellaan tai teoillaan kanssakulkijoita.

Niin myös kirjoitelmani, maalaukseni, käsityöt, urheilusuoritukset tai

mitä tahansa ihminen ilmentää sanojensa tai tekojensa kautta,

on lähetettävä maailmalle, jotta niillä olisi mahdollisuus koskettaa,

aiheuttaa tuntemuksia muille ihmisille. Määrittelemättä niiden suuntaa, pitämättä niistä kiinni, omistamatta ne vain itselleen.

Mikä tahansa näistä saattaa olla jollekin tärkeä asia, jota saa peilata omaan elämään ja tunnemaailmaan.

Annetaan itsestämme, osaamisestamme, olemuksestamme, tiedoista ja taidoista hyväksyen ja sallien, uteliaana tutkaillen ja luottaen ajatukseen,

että se kohtaa vaikka vain yhden, joka siitä voi löytää pienen kipinän, josta jatkaa omaa elämän polkua.

Annetaan unelmille siivet ja päästetään ne maailmalle etsimään oma paikkansa. Jokaisella meillä on jokin ihan oma juttu ja erityinen taito, joka odottaa esillepääsyä hyödyntämään muita. Vertaamatta toisiin. Aika voi olla juuri nyt oikea.