Olin toimitsijana nuorten hallikisoissa. Minua oli eräs henkilö pyytänyt nimenomaan itselleen sihteeriksi yhdelle suorituspaikalle. Niinpä suostuin, kun oli yksi hyvä kokemus vastaavasta tehtävästä juuri tässä ryhmässä. Paikalle mennessä, en toiminutkaan siinä ryhmässä vaan toisessa. Mutta kuten olen jo oppinut tässä elämäni aikana, sekin paikka oli minulle varmasti aivan oikea. Siellä kuitenkaan johtajuus ei ollut oikein hallinassa, tehtävien jaossakin oli haparoimista. Yksi vapaaehtoisista vielä sekoitti kaikkea, kun ehkä halusi myös jollain lailla hallita tai oli kateutta vai olisiko halunnut toimia jossain muussa tehtävässä.

 

Jälleen opin, on monenlaista johtajuutta, kaikista ei ole siihen tai ainakaan ryhmäläisillä ei ole hyvä olla ja päästä parhaimpaansa, ottaa oman itsensä johtajuus käyttöönsä, jos ryhmänjohtajalla ei ole homma hanskassa.

 

Mutta nyt olen saanut hallikilpailuista kaksi erilaista kokemusta toimitsijan roolista ja erilaisesta johtajuudesta. Itseohjautuvuus ja sitoutuminen onnistuu parhaiten itsensä hyvin tuntevan ja osaavan johtajan alaisuudessa, olkoonkin sitten kyse työstä tai vapaaehtoistyöskentelystä. Homma saatiin hoidettua ja mikä tärkeintä, hyvä kisatapahtuma nuorille järjestettyä ja aiemmissa kisoissa aikuisurheilijoille samoin.

 

Nämä molemmat rikastuttivat elämääni, mutta en juuri nyt tiedä, haluanko jatkaa tuota vapaaehtoistehtävääni vai pidättäydynkö näissä, missä jo nyt olen. Hienoa, että tulee uusia näkökulmia ja oivalluksia kuitenkin niiden kautta.