Nostan tölkin tai pullon maasta. Vilkaisen ympärilleni, onko ketään lähettyvillä. Miksi tunnen häpeää siitä, että otan tyhjän tölkin maasta, kun aikomukseni on viedä ja palauttaa se kauppaan, pullonpalautusautomaattiin. Eikö häpeää pitäisi tuntea sen, joka sen tölkin sinne maahan heitti. Minähän poistan sen luonnosta, johon se tölkki tai pullo ei kuulu. Kierrätän.

Luonnossa on paljon muutakin roskaa kuin pullot ja tölkit. On tupakantumppeja, suusta sylkäistyä purkkaa, nuuskapusseja, suklaapatukoiden kääreitä, muovipakkauksia, kertakäyttökahvimukeja, sohvia, elektroniikkaa tms. heitettynä ja jätettynä teiden varsille, kaduille, pihoille tai metsiin ja roskapönttöjen vierelle. Kaikkialle on heitetty ns. ihmiselle tarpeetonta roskaa, kunhan se vaan on omasta taskusta, autosta tai omista silmistä pois.

Roskaaminen ei ole mukavan näköistä silmille eikä myöskään luonnolle hyväksi. Miksi ei samalla vaivalla vie omia roskiansa roskikseen tai muille niille kuuluville paikoille kuten kierrätykseen, keräykseen tai kaatopaikalle. Käytetty ja kulunut sohva tai vanha tietokone ei kuulu metsään tai roskiksen viereen vain sen takia, ettei halua maksaa omasta kulutuksestaan ja siihen kuuluvaa jätemaksua. Uuden kodinkoneen ostajakin voi viedä entisen koneensa kierrätyspisteeseen. Kaikelle roskalle löytyy järkevämpikin paikka kuin luonto.

Meidät on opetettu kuluttamaan, jotta saadaan kasvua aikaan. Mutta se on myös yksi syy, miksi maapallo hukkuu roskaan.

Meidät olisi pitänyt myös opettaa kierrättämään ja huolehtimaan omista kulutustottumuksista.

Meidän on saatava tehtaat tuottamaan kestävää tavaraa, ja että ne voi rikkoutuessa korjata tai korjauttaa.

Meidän on lopetettava turhan tavaran ostaminen ja kaiken kertakäyttökulttuurin suosiminen. Ostetaan vain tarpeeseen ja laadukasta sekä kestävää. Opetellaan käyttämään ylimääräinen raha aineettomaan hyvinvointiin itsemme parhaaksi hierojille, personaltrainereille, korjaajille tai jätteen jatkojalostajille. Mm vanhat kännykät, akut, tietokoneet ym ovat nykyajan kultakaivoksia. Kaikki niissä olevat jalometallit kannattaa ottaa talteen mieluummin kuin louhia koko ajan köyhtyvästä maaperästä uutta meidän kulutuksemme tarpeisiin.

Kerään siis pulloja, tölkkejä, jonkun maahan heittämiä roskia, vien sellaiset tavarat kierrätykseen, joita en enää käytä tai asiaankuuluvasti roskiin. En osta turhaa ja katson ensin, löydänkö jotain, jonka voin uudelleenkäyttää. Kuljen pyörällä tai kävellen aina kun se on mahdollista. Teen oman osuuteni. Maapallo ja luonto ei pelastu yksittäisen ihmisen toimista mutta on se kuitenkin kansalaisvelvollisuus ja oikeus kohdelle myös maapalloa ja luontoa yhtä hyvin ja rakastavasti kuin itseä. Olen vastuussa itsestä ja vastuussa ympäristöstä. Ja jokainen voi muuttaa vain omaa käyttäytymistään.

Olen tästä asiasta tällä erää sanani sanonut. Tämä on vain yksi asia monien muiden joukossa, josta tämä maapallo ja luonto saa osansa. Pahempiakin asioita on olemassa, mutta jääköön osaltani jälkeeni mahdollisimman pieni hiilijalanjälki.