Syntymäkotini oli pieni mökki joen rannalla. Vesi tulvi keväisin talon kellariin,

perunat upposivat, niitä ylemmäs nosteltiin.

Vaikka joki oli pieni, se on aina ollut tärkein vesielementtini.

Siellä uin kesäisin, käsipohjaa aluksi, kunnes oikeasti opin pysymään pinnalla.

Siellä sisareni meinasi hukkua, keväisen virran mukana jo ajelehti. Välillä pinnan alle upposi, kunnes äiti sai vaatteista kiinni ja sai nostettua hänet vedestä. Siitäkin selvittiin eikä mieli jäänyt kiinni kauhukuviin.

Talvella joen jäällä luistelin, kengät jalassa, kun luistimia ei köyhällä perheellä ollut vara hankkia.

Paitsi tämä samainen sisareni, joka kaikenlaisia keksintöjä ja koiruuksiakin teki. Hän sahanterät puupalikoihin laittoi, sitoi ne kenkiinsä, niin sai tunteen jäällä luistimilla liukumisesta.

Olen mökkeillyt meren rannalla, istunut soutuveneessä puolisoni soutaessa järven selällä. Joki on kuitenkin minulle kaikkein tärkeintä, kun vedestä puhutaan.

Joki virtaa, kosketkin välissä kuohuaa, on myös seesteistä suvantoa.

Joen rannalla olen aina halunnut asua.

Nyt on tunne kotiinpaluusta. Eläkeikäisenä muutin joen rannan kerrostaloon, ”kerrostalokoppiin” kuten eräs nainen tuohduksissaan lausahti. Minulle tämä on koti, loppuelämäkseni.

Joki kotini läheisyydessä virtaa, koski kuohuu, seesteisempiä suvantojakin siihen uomaan sisältyy.

Luontopolku joen rantaa kiertää, astellessani polkua saan kuunnella lintuja, katsella niiden pesimistouhuja, pienten poikasten elämään opettelua. Lastenlastenikin kanssa voin samoja polkuja kulkea, tehdä niistä retkistä isoja tai pieniä seikkailuja.

Monta muuttoa on ollut ympäri Suomea, nyt tunnen olevani kotona.

Tämä paikkakunta on kaukana synnyinseudusta, mutta ”tiesin” jo nuorempana, että tälle paikkakunnalla tulen muuttamaan pysyvästi. Eläkeikäni loppuun saakka täällä vietän, terveenä ja toivottavasti hyväkuntoisena saan luontopolulla joen uomaa, kosken kuohuja seurata.

Nähdä auringon kimalluksen tai sateen pisaroinnin veden pinnalla, lumen peittämät kivet ja veden kuohunnan niiden välissä, jääpitsit reunuksillaan.

Luonto voimaannuttaa, levottomuus on muuttunut rauhaksi. Olen tässä juuri nyt oikeassa paikassa.