kuten muinakin päivinä
lähden metsään tarkkailemaan luontoa ja tutkimaan kevään edistymistä
samalla miettimään syntyjä syviä
sekä kuuntelemaan lintujen laulua, muita luonnon ääniä kuten
askelten ääntä lumessa kävellessä, vesilammikkoon astuessa tai märkään maahan kengän painuessa
purojen solinaa, puiden latvuksista kuuluvaa tuulen suhinaa
tuota kaikkea hetkessä elämisen riemua ja rauhaa
unohtaen kaiken muun johon en edes voi vaikuttaa.
Nautin ihan vain kulkiessani metsän polkuja
katselemalla mustikanvarpuja, kuivuneita oksia, suuria kiviä
mitä tahansa luonnossa olevaa
kaatuneita maatuneita puunrunkoja
lahonneita kantoja
kaikessa näkyvässä on jotain kaunista
niinkuin ihmisen elämässäkin,
pelkästään ilo ja onnelliset hetket eivät tuo tyydytystä
vaan tarvitaan vastapainoksi särmää ja haastetta, huolia ja murheita.
Lastenlapsianikin veisin metsään, luontoon mihin tahansa
jos vaan nyt ei olisi tätä karanteeniaikaa,
onneksi he ovat vielä pieniä
joten ensi keväänäkin tämä on mahdollista
nyt katsotaan videoilta ja kuvista heidän touhujansa
ja toivotan mielikuvituksellista pääsiäistä,
myös kaikille ihmisille luonnollista suhtautumista
koronan aiheuttamille lieveilmiöille
ja tarkoituksen ymmärtämiselle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.