Luen paljon, se on virkistävää, mukavaa, ajankulua ja opettavaista. Olen lukenut romaaneja, sarjakuvia, runoja, henkistä ja elämäntaitoon liittyvää kirjallisuutta. Olen käynyt henkiseen kasvuun liittyviä kursseja, tehnyt harjoituksia, kuunnellut sisintä, meditoinut, pyrkinyt muuttamaan ajatuksia, seuraillut merkkejä ja monenlaista muutakin. Mukavaa, kasvattavaa ja kehittävää. Hyvä antaa harjoitusta ei vain fyysiselle keholle vaan myös mielelle ja hengellekin.

 

Toki kaikessa tuossa edellä mainitussa törmää monenlaiseen. Joku jakaa tietoa omasta kokemuksestaan, joku painottaa teoriaan, toisella taas on eri paikoista kerättyä tietoa ja taitoa elämänsä varrelta. Joskus törmää jopa sellaiseenkin, että joku haluaa olla tiedon jakaja siinä mielessä, että se tieto on ainut oikea. Paljon on mielenkiintoista opittavaa eikä kaikkea ehdi eikä kaikesta jaksakaan innostua.

 

Tärkeää onkin kuunnella sisintä, kyseenalaistaa, kokeilla toimiiko se kaikki omassa elämässä. Eihän elämänkoulussakaan voi hypätä suoraan ylimmälle luokalle vaan kannattaa kulkea erilaisia polkuja, kerätä tietoa, kuunnella, kokeilla ja tutkia omassa elämässään niiden asioiden vaikutusta. Avoimesti kuitenkin kannattaa kaikkeen suhtautua ja ymmärtää, että jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan. Ei ole oikeaa tai väärää tietoa vaan voi omaan elämäänsä ottaa sitä mikä sillä hetkellä tuntuu itselle oikealta. Tuomitsematta muita. Antaa vaan olla. Ulkopuolisten ihmisten tiedot, taidot ja kokemukset ovat parhaimmillaan oman sisäisen kasvun alkuunsaattajia. Parasta on, kun pysyy riippumattomana muista. Keräämällä omaa tietopankkia ja kokemuksia saa syvyyttä omaan henkiseen oppimiseen.

 

Parasta siis on, että ei nosta ketään ihmistä jalustalle ja kuuntele vain hänen ohjeitaan. Silloin tämä ihminen on ottanut, ehkä halunnutkin, jonkinlaista valtaa itselleen. Tuntuuko siltä, että sinua pakotetaan, manipuloidaan tai tapahtuu muuta, joka ei tunnu itsestä hyvältä ja sopivalta. Silloin voi ottaa etäisyyttä ja katsella asiaa kauempaa. Jokainen kuitenkin loppujen lopuksi tekee itse valinnat, miten suhtautuu ja mihin lähtee mukaan. Pysytkö omassa keskuksessasi, suojassa ja teet vain kuten sinusta tuntuu hyvältä. Saatko olla vahvasti oma itsesi.

 

Lopulta huomaa kaiken lukemisen, kurssien käymisen sekä nähdyn ja kuullun jälkeen, että kaikki ihmissuhteet opettavat paljon enemmän kuin teoreettinen tieto tai kursseilla opitut asiat. Ystävät, työkaverit, esimiehet, kumppanit, sukulaiset ja kaikki tapaamasi ihmiset hetkellisesti tai pidemmän ajanjakson ajan peilaavat omia sisimpiä tuntojasi. Ihmissuhteet opettavat tuntemaan niin itseä kuin myös muita.

 

On hienoa, kun löytää oman tapansa olla joka päivä tasapainossa, rakastava, iloinen, ymmärtäväinen ja täyttä elämää elävä ihminen. Ja kun oppii tuntemaan itsensä, voi havaita milloin ja miten tämä tasapainoisuus saattaa myös horjua. Kaikki päivät eivät voikaan olla samanlaisia, mutta sellaisenakin voi itsensä hyväksyä. Ja kokeilla taas uusin voimin saavuttaa sitä kaikkein parasta omaan elämäänsä. Tylsääkin voi olla, jos kaikki on tarkasti suunniteltua, turvattua tai toimimista ilman muutosta. Valitaan siltikin oma tapa elää, turvallisesti tai muutoshaluisesti tai muulla itselle sopivalla tavalla.

 

Saa unelmoida, visioida, tavoitella, nähdä asiat toteutuneena ja katsella vaikka ruusunpunaisten silmälasien takaa. Eikä unelmien tarvitse olla suuria. Lisäksi pitää myös sitoutua ja olla varma, että tätä minä haluan. Sittenhän onkin alettava toimia ja tehtävä päätöksiä, hakemuksia, asioita, jotta se unelma voi toteutua. Uskoa ja luottamusta tähän kaikkeen tarvitaan koko ajan matkan varrella, koska kaikki ei kuitenkaan mene ainakaan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Joustoa, ymmärrystä, muuntautumiskykyä myös on hyvä löytyä, koska kuitenkaan emme voi tietää, mikä on meille kaikkein parasta. Joku asia voi kariutua, mutta siitä luopumalla voi jotain uusia asioita saada tilalle. Parempia kuin ikinä voisi kuvitellakaan.

 

Olen itse tehnyt nyt vanhempana ratkaisuja, irtisanoutunut, muuttanut, päässyt uuteen työhön, lyhytaikaisiin sijaisuuksiin, uusiin ihmisiin tutustunut. Kaiken aikaa on ollut tunne ja halu, että juuri nyt on oikea aika eikä sitten, kun olen eläkkeellä. Monta kertaa olen muuttanut, aina on asuntokin löytynyt ja jonkinlainen toimeentulo. Olen kuunnellut sisimpäni viestejä, pyrkinyt näkemään symboliikkaa ympärillä. Ja johtoajatuksena, että olen oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Jos minulla on joku tehtävä, niin sen löydän. Mutta opettaa tämä myös kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietämistä, luopumista, yksinoloa ja nöyryyttä. Luopuminen pitkäaikaisesta silloisesta kodista ja paljosta kodin sisällä olevasta tavarasta oli iso askel. Mutta ihan hyvä on asua milloin vaatimattomassa, pienessä tai isommassakin vuokra-asunnossa. Sopeutumisessa auttaa, kun oppii olemaan liikaa kiintymättä tavaraan tai seiniin. Tällainen saa myös luovuuden  paremmin tulemaan esiin, kun ei kaikkea ole eikä kaikkea voi kuljettaa mukana. Luovuus ei ole pelkästään kirjoittamista, maalaamista, ompelemista tai muuta vastaavaa. Luovuutta on selvitä arjesta vähällä rahalla, tavaralla tai muulla materiaalilla ja toimia eri tavalla kuin aiemmin. Ei pelkästään tavara eikä raha tee onnelliseksi. Niitä tarvitaan sopivassa määrin, mutta sen voi pitkälle myös itse määrittää, mikä on itselle sopivaa, mikä on minun elintasoni mittari. Olen onnekas, sillä olen  jaksanut ajatella, että minulla on aina rahaa riittävästi siihen mitä tarvitsen.

 

Unelmoin, visioin, suunnittelen, että mitä kaikkea vielä ehtisin tehdä. Miten voin oman panokseni antaa vielä yhteiskunnan hyväksi ja silloinhan se on myös omaksi iloksi ja toimeentuloksi. Olen terve, hyväkuntoinen, avoimin mielin katselen maailmaa. Teen hakemuksia, soitan, käyn paikanpäällä, opiskelen itselle mieluisia asioita. Myös uskon ja toivonkin, että kaikki järjestyy. Ja järjestyy minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Saan vielä tehdä sellaista, jossa voin käyttää kaikkia taitojani, tietojani ja lahjojani mitä minulla on. Ikä on pelkkiä numeroita, elämänkokemuskin tuo syvyyttä tehdä asioita. Ja yksi tärkeä tehtäväni on myös auttaa kanssakulkijoita niillä tavoin, mitä osaan. Vapaaehtoisenakin.

 

Rakastavasti ja siunaten sekä kiitollisuudella ajattelen kaikkia ihmisiä. Jokaisella meistä on oma paikkansa. Me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja arvokkaita ja meillä kaikilla on oma elämäntehtävä.

 

 

IMG_5908.jpg