Tartun ovenkahvaan
nykäisen ovea
astun yli kynnyksen
seison pirtissä.
Silmäys ympärille,
olen lapsuus- ja nuoruusmuistoissa.
Tuossa puusohva ovenpielessä
pyöreä pöytä vierellä
joulukaktus amppelissa
paavalinkukat ja pelargoniat ikkunalaudalla.
Pöydän ympärillä penkeillä istumassa perhe
syömässä makkarakeittoa.
Läsnäoloa, kaikki paikalla töiden lomassa
se oli sen ajan läheisyyttä ja rakkautta.
Makuukamariin en mene
pirtissä on valoisampaa.
Pihalla sinilatvat ja liljat seinänvierustalla
kaksihaarainen koivu pihan keskellä
puita joissa voi kiipeillä,
pihlajat
kuten perinteisesti suomalaisten kotien pihoilla.
Maitotonkat navetan seinustalla
telineessä puhtaana ylösalaisin,
puuliiterissä halkoja kasassa
pihalla Fergu-traktori lähtövalmiina.
Kuljen joenrantaan
nyt se on vain uomana
pajupensaat rehottavat rannalla.
Silloin oli hiekkaranta
vesi uimakelpoista,
käsipohjaa, sammakkoa
eikä vedestä pois
vaikka oli huulet sinisenä.
Talvella hyvät mäet joenpenkalta
mäystäsuksilla.
Kävelen pihalta tielle
taakseni katsomatta.
Se oli senaikaista elämää,
tarpeellisia muistoja lapsuudesta.
Nyt eteenpäin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.