aiheesta, joka on kuolema, uskallan myös käyttää sitä sanaa puheessa. Useammankin ihmisen on vaikea puhua kuolemasta. Pyrin näin tuomaan siihen helpotusta.

 

Meillä jokaisella on syntymä ja jossain vaiheessa kuolema, 

välitilassa elämme suunniteltua tai tiedostavaa elämäämme aistit avoinna tai vaan ajelehtien päivästä toiseen suunnittelematta, intuitioon luottaen. Mikä tahansa tapa elää on oikea, kun tiedostaa, että myös itse voi vaikuttaa ja tehdä valintoja kunnes kuolema meidät tästä elämästä erottaa. 

 

Kuolema on sana, neutraali, 

kiertoilmaisut nukkui pois, lähti pois

voivat olla pelottavia, varsinkin lapsille.

 

Jos pelkään kuolemaa

olen jättänyt elämättä elämän

joka minulle lajoitettiin.

Jos kohdatessani iloja, suruja, ihmisiä tai eteeni tulevia haasteita, 

enkä näidenkään kautta oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseä, 

varmasti myös pelkäisin kuolla.

 

Jokaisen näkemystä kuolemasta kunnioitan,

myös omaani,

kaikilla se näkemys on oikea hänen omassa elämäntilanteessaan.

 

Jo syntymähetkestä elämämme kulkee kohti kuolemaa

eikä ihminen voi tietää

onko elämästä tulossa lyhyt tai pitkä. 

Lapsensa menettäneen ymmärrys kuolemaa kohtaan

on vaikeampaa

samoin nuoren tai tapaturmien, sairauden tai itsemurhan kautta kuolleiden omaisten on vaikea ymmärtää tapahtuneita,

siitäkin huolimatta kuolemaa sanana on hyvä käyttää

ilmaisemaan tapahtunutta.

 

Ymmärrys tulee jossain vaiheessa oman aikataulun mukaisesti,

sitten kun ymmärtää kuoleman kuuluvan elämään tavalla tai toisella,

puhumisen kautta asia selkeytyy

eikä omaa surua ja kyyneleitä kannata pelätä tai piilottaa.

 

Kun jotain kuolee, uutta voi syntyä,

kuolema on tuskallinenkin pysähdys

aiheuttaa muutoksen arvojärjestykseen.

 

Kuolemaa ei kannata pelätä vaan enemmänkin pelätä sitku-elämää eli sanomattomia sanoja tai kohtaamattomia asioita ja sellaisia elämättä jääneitä unelmia tai haaveita, joita ei uskaltanut toteuttaa. Ehkä sitä sitten kun-vaihetta ei tulekaan.

 

Toteuttamalla nyt-hetkessä pieniäkin itselle arvokkaita asioita, 

itse ja myös koko elämä täyttyy rakkaudella

jatkuen kuolemaan saakka,

kunnes sen aika on.