IMG_7089%20%282%29.jpg

 

Olin ostanut paksusta rautalangasta tehdyn enkelin/tuulikellon jossain kulkiessani. Vai miten lie käynyt, löysikö se minut, tulla tupsahti näkökenttääni kuten tuo edellisen tarinan kivi.

 

Tämä enkeli on ollut monien muuttojen ajan laatikossa ja muuttanut sieltä käsin kanssani jo monta kertaa. Tässä uudessa kodissani kaivoin sen esille ja mietin, minne sen voisin laittaa. Täällä ei oikein ole paikkaa sille, koukkuja tai nauloja ei voi tai pysty mihin tahansa laittamaan. Suunnittelin vieväni sen yhdelle tutulle tai jos ei se sinne sovi, niin kirpputorille. Repussani se kulki kirpputorikierroksen ja kotona huomasin, että siellä repussa se edelleen oleilee. Kirpputorilaatikkoon sen uudelleen laitoin odottamaan seuraavaa käyntiä siellä.

 

Kului taas muutamia päiviä kunnes joidenkin tapahtumarikkaiden päivien jälkeen illalla nukkumaan mennessäni luin kirjaa. Siellä ollut teksti, sattumalta avasin umpimähkään kirjan siltä kohdalta, vahvisti ajatuksiani viime päivien tapahtumista, koetuista tunteista ja omista haasteista, mitä on tullut ihmisten kohtaamisten kautta. Aamuyöllä heräsin, en saanut unta ja päässäni alkoi muotoutumaan tarina ruostuneesta enkelistä. Huomasin, että moni viime aikoina koettu asia tuli esiin tämän symboliikan kautta ja sain niihin ymmärrystä.

 

Ihmiset ympärillämme, olivat he sitten ystäviä, tuttuja, puolisoita, lapsia, työkavereita tai satunnaisia kohtaamisia, tuovat meille viestejä eli vedämme itse heitä puoleemme. He näyttelevät suuria rooleja meidän elämässämme ja niiden kautta voi ymmärtää oman elämänsä tarinan juonta, kun huomaa ja oivaltaa merkityksiä. Nämä antavat suuntaviivoja siihen, missä olen menossa ja miksi kohtaan tietynlaisia ihmisiä tai asioita ja tapahtumia ja miksi olen ollut tietynlaisissa työpaikoissa. Näiden kautta tulen tietoiseksi asioiden merkityksistä, pitääkö vaihtaa elämänsuuntaa, ammattia, olenko oikealla tiellä, pitääkö minun tarkistaa omaa suhtautumista, omia arvoja vai menenkö vain valtavirran mukana ja seuraan yhteiskunnassa ja ympäristössä vallitsevia tapoja, jotta en poikkeaisi ja erottuisi joukosta. Tai näen miten elän omaa elämää ja haluanko elää niin ja voinko tehdä muutoksia niin, että koen olevani onnellinen, riittävä tai mikä tahansa on itselle tärkeää elämässä. Ja ennenkuin ehkäpä sairastun tai loukkaannun tapaturmaisesti huomatakseni, että siten tulee totaalinen pysähdys ja on pakko miettiä, onko se elämä jota elän, arvojeni mukaista elämää, voinko ja haluanko jatkaa samalla tavalla.

 

Olen viimeaikoina kohdannut asioita, joiden kautta huomasin, että minun on alettava pitämään huolta myös itsestäni, jaksamisestani, siis omista rajoistani, ei vain hoivata ja huolehtia muista. Muistin ruostuneen enkelin ja sen tuoma symboliikka alkoi avautumaan minulle. Enkelin rajat ovat ruostuneet, kukaan ei näe sitä, se on joutunut laatikkoon, kukaan ei arvosta sitä, sen markkina-arvo on huonontunut jopa omissa silmissäni, kun en halunnut sitä laittaa roikkumaan minnekään vaan kirpparille sen olisin vienyt. Viime päivien keskustelut eri ihmisten kanssa milloin missäkin tilanteessa saivat aikaan sen, että ikäänkuin palapelin palasia olisi tipahdellut omiin koloihinsa. Ymmärsin omassa tilanteessani taas monta asiaa selkeämmin.

 

Tajusin, että tuo ruostunut enkeli on kuin minä. Ikäni puolesta olen joutunut romukoppaan, kirpparille tms., olen ruosteessa, näkymätön, ääni ei soi kirkkaana, tehtäväni on loppuunsuoritettu. Ruostuneen enkelin rajat ovat ruosteessa, niiden yli saa kävellä.

 

Sanotaan, että meillä kaikilla on suojelusenkeli. En ole uskonnollinen, silti uskon, että on johdatusta, korkeampia voimia tai sitten vahva intuitio ja ympärillä olevien asioiden symboliikka, joka auttaa oman elämän tärkeiden asioiden suuntien tarkastelussa ja että niiden perusteella osaa tehdä oikeita valintoja. Kukaan muu ei niitä valintoja puolestamme voi tehdä, itse tekee päätökset ja kantaa niistä vastuun.

 

Ajattelen, että minullakin on suojelusenkeli, mutta myös minä itse suojelen itseäni kiillottamalla rajani niin näkyväksi, että muutkin ne huomaavat. Voin myös ilmaista itseä sanojen kautta, jolloin ei jää epäselvyyttä, mikä on minun tahtoni. Ja se ei tarkoita negatiivista itsekkyyttä vaan on itsesuojelua ja itsensä rakastamista.

 

Ruostunut enkeli kulki kauan mukanani ennenkuin ymmärsin sen symboliikan. Sen takia en muistanut sitä silloin jättää kirppikselle, sillä oli vielä tehtävä. Nyt se voi jatkaa matkaa, suojella omalla tavallaan jotain toista persoonaa tai sitten sen tehtävät ovat saavuttaneet lopun. Jokaisella meistä on tehtävä, pieni tai suuri ihmisen näkökulmasta. Ruostuneenakin voi olla tärkeä merkitys. Mutta se on ensin itse oivallettava.

 

Tämäkin tarina on täynnä symboliikkaa, se on minulle tärkeää tässä elämässä ohjaamassa minua oikealle tielle, joskus monienkin mutkien kautta. Kokoan elämänkokoista palapeliäni intuition, symboliikan sekä elämässäni olevien ihmisten hienojen näyttelijäsuoritusten avulla. Se palapeli valmistuu aikanaan, lopulliseen muotoonsa.