Nyt ei rapsahda rapakot jalan alla

sade sulatti valkoisen pinnan maasta

nurmen teki näkyväksi, asfaltin vesitti kiiltäväksi.

Tuuli tiputteli puista loputkin lumet

heiluvat, huojuvat paljaat oksat

leikkivät tuulen ajamina.

Pilvet lipuvat harmaana taivaalla

minne menevätkään siellä.

Pisaroiden roiskeet ikkunalaudalla

kuin pamaus hiljaisuudessa

herättää minut unelmoimasta

olemaan ja hengittämään tätä hetkeä.

Hämärä hiipii päivänvalon lomaan

lähentää lempeästi ajan iltaan,

siinä se oli marraskuinen hetki

sisälläni rauhan ja seesteisen olon sai pintaan.

Jos pimeys tulee liian liki

sytytän valon tai kynttilään liekin

kotini värit, oman pesäni lämpö

kietovat lempeään syliin.

Onneni hetket tästä löysin.