On terapeuttista laittaa sormensa multaan. Pienessäkin pihassa se onnistuu. Kasvilaatikkoon siemeniä piilotin, sieltä sitten kasvaa porkkanaa, pinaattia, herneitä ja salaattia, kaikkia pieniä määriä. Ehkä yrttitarhankin laitan, tosin purkkeihin terassille kasvamaan. Orvokkeja istutin ruukkuihin ja tontin reunan rinteeseen ne upotin, ajatuksena, että ne saavat siinä kukkia muillekin ja siementää uusia orvokkeja. Siellä niille on tilaa, monenlaisilla kukilla on lupa kukkia. On silmäniloa kaikille ja kukkia pörriäisille. Lempikukkasiani luhtalemmikkejä löysin läheisen niityn reunasta. Niitä sieltä siirsin myös tuohon pihan reunaan kasvamaan, kukkakedosta aloin haaveilemaan. Toivottavasti toiveeni toteutuu. Jos jotain muutakin pientä kukkasta luonnosta löydän, tuon ne tuohon kasvamaan. Sellaisia kasveja ainoastaan, joita ei ole rauhoitettu. Enkä kenenkään pihaan mene niitä kaivamaan. Vaikka multasormia kuinka syyhyttää.

Nyt sitten voisin olla tasapainoinen, kun näin multaterapiasta nautiskelen. Siinä samalla saan kehooni hyviä bakteereja ja mikrobeja haitallisia viruksia torjumaan. Lisää terapiaa hain ja sain metsäpolkuja kulkemalla, puita halaamalla ja luonnonääniä kuuntelemalla. Voin maistaa käenkaalta, koivun hiirenkorvia tai kuusenkerkkiä metsässä kulkiessa. Eivät ne mahaa täytä, mutta antavat keholle vitaaliaineita ja uusia makuelämyksiä. Lintuja pihallani kiikarilla katselen, kirjosieppo pihapöntössä perhettä kasvattaa ja peippo konserttia minulle pitää.

Ihana kesäpäivä tänään, johan se innoittaa tällaista terapiaa kokeilemaan. Mikäs tässä oleillessa. Tällaisen avulla jaksaa näinä erityisinä aikoina.