Tuulee, sen kuulen sisälle saakka. Tuuli roskat lennättää, hiekkaakin taivaalle sen pyörteissä kohoaa. Myrskynsilmään tuuli syksyn kellastuneet lehdet mukaansa nappaa. Lehdillä ja roskilla ei näytä olevan sanansijaa vaan ne kulkeutuvat tahdottomasti tuulen voiman mukaan.


Sain minäkin tuntea myrskytuulen voiman. Järvenselältä puhuri minuun tarttui, pyörääni työnsi vauhdilla sillan yli. Tuulen voima tuntui kuitenkin riemulliselta, vapauttavalta, upealta vauhdin hurmalta. Antautua sille ja tiedostaa, ei paheksua tai valittaa, vain siten voin hyväksyvästi nauttia luonnonvoimista.


Mielikuvitustakin lisään mukaan. Lähden lentoon, levitän käteni tasapainoon. Pelon selästäni pudotan, kaipuun keveydestä vapautan ja annan vauhdittaa menoani. Hiukseni kieppuvat villisti kasvoilleni, puhtaan raikas viima sivelee ihoani. Hiussuortuvani ovat yhtä vapaat kuin minäkin, juuri nyt lentäessäni. Kehoni on keveä, sulavasti liikkuen, helposti päämäärään saapuen, ei mieli eikä muukaan rajoittaen.


Vapauden tunteen koen myös kiivetessäni puuhun. Vaikka hetkittäin ylempänä pelottaa, voin vapauttaa itseni sen kahleista. Ajatella olevani yhtä puun kanssa, sen oksistossa, pitäen kiinni ylemmistä, ponnistaen alemmilta ylemmäs ja ylemmäs. Tunnen puun huojunnan tuulen voimasta. Luotan juuriston lujuuteen ja oksiston vahvuuteen ja rungosta kiinni pitäen katselen korkeuksista kaukaisuuteen.


Minä itse päätän, uskallanko elämässänikin vapaasti oman reittini valita. Myrskytuuli voi jossain määrin joskus takaapäin työntää ja auttaa hyppäämään tuntemattomaan ja tekemään vauhdilla ratkaisuja. Ja joskus sellaistakin työntövoimaa tarvitaan. Vaikka sujuvasti mielikuvassani liidän, olen siltikin ihmisenä jaloillani kiinni maassa. En ole lintu, vaikka voisinkin välillä antaa itselleni luvan liidellä vapaana kuin taivaan linnut. Kontrolloimatta, miettimättä, lopputulosta valmiiksi arvuuttelematta tai liikoja odotuksia luomatta. Konkreettiset asiat elämässä sekä ihmiset ympärillä auttavat ja tukevat ponnahduksissa kohti omien elämänsuunnitelmien ja unelmien toteutumista. Suuntaanko ylös- tai eteenpäin vai jäänkö tukevasti paikoilleni, se on itseni päätettävissä. Itse olen elämäni arkkitehti, seppä ja käyttäjä sekä tarkastaja omalla polulla kulkiessani. Myrskyvarmuutta saan kokemuksista, yrityksistä, erehdyksistä ja onnistumisista sekä rohkeudesta ja uteliaisuudesta.


IMG_7142%20%282%29.jpg