Luonnon värikylläisiä antimia silmille metsien polkujen varrelta.
Hiljaisuutta korville puiden lehtien havinan säestyksellä.
Muutamilla puolukoilla ja mustikoilla annoin vatsallekin makuelämyksiä.
Nivelet ja luut saivat mukavaa ärsykettä epätasaisesta maastosta, kiville ja puunjuurille hypähtelyistä.
Siinäpä tämänpäiväinen parin tunnin elämyksellinen tarina minun elämästä.
Se oli rauhoittumista, pään tyhjentämistä kiireisistä ajatuksista, ihan vain ympäristön tutkimista. Luonto, niinkuin meistä jokainen, on täydellinen sellaisena kuin on. Ja me kaikki kuulumme tänne omana itsenämme.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.