IMG_6892%20%282%29.jpg

 

Metsäkävelyllä olimme lähimetsässä. Aikaa siellä vierähtikin kuunnellessa metsän ääniä ja tallaillessa neulasten peittämiä polkuja. Silmät piti olla luotuina maata kohden, kun oli niin paljon puunjuuria ja kiviä polulla. Mutta ei se haitannut, sillä sitten vaihteeksi sai luoda silmät ylös taivasta kohti ihailemaan sinistä ja valkoista väriä sekä pitkien puiden latvuksia. Käpytikkakin siellä naputteli tomerasti puunkylkeä. Houkuttelimme sitä kännykästä kuuluvalla käpytikan laululla ja niinhän se lennähteli ihan lähietäisyydelle. Lennähteli oksalta oksalle ihmettelemään, missä se lajitoveri lymyilee. Pääsimme ihan lähietäisyydeltä ihailemaan sen mustavalkoisia siipiä ja punaista alaperää (kuten Wikipedia siitä kertoi). Muitakin pikkulintuja puikkelehti puiden lehvästöjen suojassa.Ne pysyttelivät korkeuksissa, joten en päässyt tunnistamaan yhtäkään niistä. Laulujen aika sattui sillä kertaa olemaan ohi, hiljaisia lintusia kuuntelimme. Mutta jonakin aamusella aikaisin sitten lintukonserttiin.

 

Kyllä siellä metsässä mieli rauhoittuu, jos se on rauhaton. Yksi ystävänikin tarvitsisi metsäkävelyä. Sanoi olevansa sairauslomalla, kun on unet menneet ja käy ylikierroksilla, pulssi hakkaa. Luulenpa että viikon sairausloma ja unilääke ei asiaa korjaa, kun se on pitkällä aikavälillä tullut kiireen ja stressin myötä. Minä yritän muistaa välillä kulkea metsässä ihan hiljokseen, sillä tiedän sen terapeuttisen vaikutuksen.

 

Kodin sisällä ja pihalla saa myös askarrella ja kun sen tekee kiireettä, niin ajatus ja mieli pysyy rauhallisena ja askartelusta tulee jopa stressinpoistopuuhastelua. Muutamia laattoja aamusella laittelimme terassin seinänvierustalle. Aateltiin, että kun siinä ei näytä ruohokaan kasvavan niin laatat menestyvät siinä paremmin. Vielä vaatii lisää laattoja ja työstämistä, mutta pikkuhiljaa etenee. Kunhan taas saa auton käyttöön, että voi hakea muutaman pihalaatan. Autoakaan ei kannata kuormittaa liikaa kerralla.

 

Sinneppä sitten laattojen päälle jo kiviäkin asettelin. Niidenkin paikka muotoutuu, kunhan sitä kasaa katselee sillä silmällä ja luovasti. Ja oikeastaan kivet eivät jossain suunnitelmissa edes kuuluneet laattojen päälle, mutta teki niitä jo mieleni sinne laitella. Haluaisi siinäkin kiirehtiä vaikka paras tulos tulee, kun laittaa yhden kiven kerrallaan ja katselee tulosta pää kallellaan ja sormi suussa, jos siltä tuntuu. Ja tarvittaessa kuljettelee näitä luonnon antimia lisääkin jonain päivänä sopivasta paikasta. Tällä systeemillä voi kivikasa näyttää jonain päivänä vaikkapa kivikkokukkapenkiltä. Kunhan siihen multaakin ripottelee ja niitä kukkasia istuttelee. Ja se kasa voi jopa päivittäin muuttaa muotoaan, jos niin haluaa. Onneksi on pieni piha, joten stressiä ei tule siitäkään, että mitä kaikkea siihen pihaan laittaisi. Eli tämmöistä puuhastelua meillä.

 

 

IMG_7102%20%282%29.jpg