Paulo Coelho: Unelman tavoittelulla on hintansa. Se voi vaatia meitä luopumaan tottumuksistamme, se voi ajaa meidät kohtaamaan vaikeuksia, se voi johtaa pettymyksiin ja niin edelleen. Mutta oli hinta mikä tahansa, se ei ole koskaan niin kallis kuin se hinta, jonka joutuu maksamaan ihminen, joka ei ole elänyt.

 

Myös tuon tapaisista asioista keskustelimme entisen työkaverin kanssa, kun kohtasimme koulutusviikonloppuna. Molemmille oli tapahtunut vuosien aikana, joina emme olleet nähneet, paljon asioita. Asioita, jotka olivat yllättäneet, surettaneet, ilostuttaneet tai saaneet ihmetystä ja vastustamista sekä kaikenlaisia suuriakin tunteita aikaan. Päätöksiä suuntaan tai toiseen oli tehtävä joskus nopeastikin ilman tietoa seurauksista tai tulevasta. Haasteita, luopumisia, muutoksia, uusia ihmissuhteita ja epäoikeudenmukaisiakin kokemuksia oli meillä molemmilla matkamme ja vuosiemme varrella.

Ajatuksemme olivat yhteneväisiä siitä, että kaikella täytyy olla jokin tarkoitus. Tarkoitus, jota ei heti voi tietää, vasta jälkeenpäin pystyy ymmärtämään. Tärkeää on kuitenkin myös nähdä se tarkoitus, ainakin jossain vaiheessa. Muutoinhan seilaamme vain maailman vesillä ymmärtämättöminä. Kaikki kokemuksemme ovat tulleet meitä vastaan siksi, että oppisimme ihmisenä uusia ulottuvuuksia. Ihmissuhteet peilaavat meille erilaisia puolia itsestämme. Ainakin, jos suostumme näkemään asiat silla tavalla. Se vaatii vaan uskalluksen nähdä itsessään sellaisia tuntemattomia puolia, tapoja ja malleja toimia, jotka on halunnut piilottaa itseltään. Armollisuus itselle auttaa, mallit ja toimintatavat ovat jostain syystä opittuja, lapsuudenkodin malleja, selviytymisstradegioita, puolustusmekanismeja tai muita tottumuksia, joita olisi jo hyvä tarkastella. Ja toinen ihminen on hyvä peili, joka nostattaa esiin kaikenlaisia piilotettuja tunteita tai asioita.

Olemme haavoittuvaisia ja siksi suojelemme sisimpäämme. Haavoittuvuus on myös herkkyyttä nähdä ja ymmärtää toista ihmistä. Kaikkien elämä on tärkeä juuri siinä missä se on. Ei voi arvostella toisen tapaa elää, hänellä on omat luurankonsa kaapeissaan. Mutta on hienoa, jos jokainen uskaltaa joitakin luurankoja kaapistaan paljastaa ja päästää niistä irti. Jos kohtaa jatkuvasti tietynlaisia ihmisiä tai tietynlaisia asioita, niin voi miettiä, olisiko siinä jokin juttu, joka minun on hyvä itsestäni löytää. Oppiakseni taas uusia puolia ja kasvaakseni ihmisenä. Jokainen hetki on uusi mahdollisuus.

Opettajat ovat ympärillämme ja työmaa on meissä itsessämme.