Muistoissani tapahtumarikkaat ja villiintyneet vuodet takanani, loistokkaita edessäni, mitä tahansa ne ovatkaan, nyt-hetkessä on parasta elää. Rikkaus on suhteellinen käsite, tapahtumarikkaus, rahallinen rikkaus, rikas voi olla vaikkei omista mitään. Elämänrikkautta on kiitollisuus kaikesta mitä on ja on ollut tai tapahtunut. Vaikka en omistaisi materiaa, on minulla perheenjäseniä, ystäviä, ruokaa, vaatteet päällä, vuode jossa nukkua, koti jossa viettää vapaa-aikaa, harrastuksia, terveys, jalat joilla kävellä, silmät joilla näkee, korvilla kuulee, aistit joilla tuntea rakkautta koko luomakuntaa kohtaan. Sanatkin ovat rikkautta, saada ilmaista omia tuntojaan ja huoliaan kuin myös kiitollisuudenaiheitaan. Puhdas luonto ympärillä, valoa ja lämpöä, hiljaisuuttakin, vain muutamia mainitakseni rikkauden olemuksesta, joka ympäröi minua.


Usein valitan, jos jokin on huonosti tai ei niin oman mielen mukaan. En aina muista, että on paljon, josta kuitenkin voin kiittää. Kolikon kaksi puolta, joista minulla on mahdollisuus kääntää esiin se puoli, joka edistää omaa kasvua ja vaikuttaa positiivisesti omaan olotilaan. Välillä vaikeaa mutta opeteltavissa olevaa. Päiväkirjankin pitämistä suositellaan, jos ei muuten huomaa, kuinka kaikki onkin kohdallaan. Useimmilla päiväkirjan sivut täyttyisivät nopeasti, kiitollisuuden aiheita on jokaisen elämässä loputtomasti. Ja yhdestä asiasta sen voi aloittaa ja havaita, että onhan niitä ehkäpä rikkauteen asti. Minullakin niitä on, vaikka nyt puuttuu kuukausipalkka ja eläkekertymä on pienentynyt. Tuo on vain yksi puute, jonka voin korvata monella kiitollisuudenaiheella.


Olen kiitollinen ihmisille, jotka lahjoittavat erinomaista tavaraa kirpputorille. Näin saan minäkin kierrättää, olla mukana kestävässä kehityksessä, ostaa ja käyttää useaan kertaan. Kaiken ei tarvitse olla uutta, vaan käyttökelpoista, jonka voi tuunata uuteen käyttöominaisuuteen. Luovuutta samalla sisimmästään esiin kaivaa.


Olen kiitollinen myös siitä, että ihmiset kierättävät kaiken roskansa, ruuantähteensä, pakkausmateriaalinsa, sanomalehtensä ja vieläpä kaikki ihan omaan astiaansa, jolloin ne päätyvät parhaaseen mahdolliseen loppusijoituspaikkaansa. Ainakin meille annetaan mahdollisuuksia eri kierrätyspisteillä. Vaivannäköä vaativaa, mutta onnistuu samalla, kun käy kauppareissulla. Silloin ei tule myöskään turhia autolla ajeluita.


Pienestä saan olla kiitollinen kuten siitä, että roskani lajittelemalla voin ajatella, että tästä minua luonto kiittää. En tarvitse siitä muuta palkkaa. Mutta näin voin jättää puhdasta luontoa niille sinun ja minun loistokkaille ja tapahtumarikkaille tuleville vuosille. Saan edelleen silloinkin tallailla metsien polkuja, kuunnella lintujen laulua, nähdä eri eläinten jälkiä lumihangella, päästä luistelemaan järvien jäällä ja käyttää muutoinkin luonto-oikeuttani. Oikeus ja velvollisuus, käsi kädessä kulkevat, jokaisen elämänpolulla.


Huolissani kyllä olen ilmaston muutoksista, lämpenemisestä, vesien saastumisesta ja monesta asiasta mitä me ihmiskuntana olemme saaneet aikaan. Toki siinäkin on kääntöpuolensa eli ihmisten työllistyminen tehtaissa ym ja siitä monien positiivisten asioiden mahdollistuminen. Toivottavasti vaan sen lantin kääntöpuolen haitat saadaan käännettyä paremmaksi nykyajan tiedolla ja taidoilla. Siltikin meillä jokaisella yksilöllä on vaikutusta. Olen päättänyt, en liikaa kuluta, vaan kierrätän ja autan muitakin siinä. En kuitenkaan muiden roskia ala kantamaan, vaan jokamiehen oikeus ja velvollisuus on tehdä se ihan itse. Ollaan hyviä ihmisiä sekä itselle että toinen toisillemme. Sellainen on rikasta ja rakasta elämää.