mets%C3%A4polku.jpg

 

 

Kuljen polkua aistien maan pehmeyttä

kivien, kantojen ja puunjuurien tuomaa epätasaisuutta

siirryn syrjään polulta

varvikko kahisee askelissa

tuuli huojuttaa puita, pensaita, marjanvarsia, heinänkorsia

saa kaikkien kohdalla aikaan omanlaisensa äänimaailman

metsän luonnollista musiikkia,

nojautumalla puunrunkoon

tunnen energiavärähtelyn kehossa.

 

Voin juosta polkujuoksua, kävellä rauhassa, pysähtyä

saan luonnosta voimaa ja tasapainoa

voin vaikka kiivetä puuhun tai kannon ja kivien päälle

lapsekkaasti luonnosta nauttia

syödä marjoja, maistaa yrttejä,

hiljaisuudessa mieleen tulvii ajatuksia syvältä sisältä

kun saa kiireen ja kontrollin pois ajatuksista.

 

Voin kiikaroida, tehdä käsistäni sapluunan

tarkkailla luontoa pienissä osissa

saatan näin havaita jotain sellaista

mitä ei kiireisesti kulkiessa huomaa .

 

Hengitän puhdasta ilmaa

täytän keuhkoni ja koko kehoni syvillä hengenvedoilla

olemukseni kiittää

luonnossa kulkeminen, oleminen ja kaikilla aisteilla kokeminen

on terapiaa

joka työpäivän jälkeen rauhoittaa

tuo terveysvaikutuksia

surullisena iloa tuottavia elämyksiä.

 

Lähipuistossa ja metsikössä

kallioilla, pellonpientareilla

pienenkin ajan puitteissa

mieli rauhoittuu

hidastava elämänrytmi tarttuu

kuunteleminen herkistyy

opin kunnioittamaan luontoa ja sen merkitystä

en roskaa enkä tuhoa vaan suojelen

tarvitsen luontoa itselleni

sekä minun jälkeeni tuleville.