Kuljen polkua aistien maan pehmeyttä
kivien, kantojen ja puunjuurien tuomaa epätasaisuutta
siirryn syrjään polulta
varvikko kahisee askelissa
tuuli huojuttaa puita, pensaita, marjanvarsia, heinänkorsia
saa kaikkien kohdalla aikaan omanlaisensa äänimaailman
metsän luonnollista musiikkia,
nojautumalla puunrunkoon
tunnen energiavärähtelyn kehossa.
Voin juosta polkujuoksua, kävellä rauhassa, pysähtyä
saan luonnosta voimaa ja tasapainoa
voin vaikka kiivetä puuhun tai kannon ja kivien päälle
lapsekkaasti luonnosta nauttia
syödä marjoja, maistaa yrttejä,
hiljaisuudessa mieleen tulvii ajatuksia syvältä sisältä
kun saa kiireen ja kontrollin pois ajatuksista.
Voin kiikaroida, tehdä käsistäni sapluunan
tarkkailla luontoa pienissä osissa
saatan näin havaita jotain sellaista
mitä ei kiireisesti kulkiessa huomaa .
Hengitän puhdasta ilmaa
täytän keuhkoni ja koko kehoni syvillä hengenvedoilla
olemukseni kiittää
luonnossa kulkeminen, oleminen ja kaikilla aisteilla kokeminen
on terapiaa
joka työpäivän jälkeen rauhoittaa
tuo terveysvaikutuksia
surullisena iloa tuottavia elämyksiä.
Lähipuistossa ja metsikössä
kallioilla, pellonpientareilla
pienenkin ajan puitteissa
mieli rauhoittuu
hidastava elämänrytmi tarttuu
kuunteleminen herkistyy
opin kunnioittamaan luontoa ja sen merkitystä
en roskaa enkä tuhoa vaan suojelen
tarvitsen luontoa itselleni
sekä minun jälkeeni tuleville.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.