Tähän astisen elämäni aikana olen ajatellut, tehnyt, erehtynyt, etsinyt, yrittänyt ymmärtää, elää oman näköistä elämää ja  kuunnella muita, viisaita sekä unelmoinut, unelmia elänyt ja myös jättänyt toteuttamatta sydämeni toiveita uskalluksen puutteesta. Ja tässä hetkessä huomaan, että ei ole yhtä oikeaa totuutta. On vain elettävä sillä hetkellä parhaan ymmärryksensä valossa. Kaikella on merkitys: nuoruudella, keski-ikäisyydellä, vanhuudella tai työssäkäymisellä, työttömyydellä, rahattomuudella, lapsien saannilla, sairastumisilla, yksinäisyydellä, sosiaalisuudella, ystävillä, muiden ihmisten tarinoilla ja kaikella näennäisesti tarkoituksellisilla tai tarkoituksettomilla tapahtumilla. Merkitys siihen, mitä valintoja tekee ja mihin suuntaan elämä kuljettaa tai jääkö paikoilleen. Eikä kenenkään elämää voi todellakaan verrata jonkun toisen elämään.

Olemme tottuneet katselemään näillä fyysisillä silmillämme tätä maailmaa ja kuuntelemaan korvillamme tietotulvaa. Onko se ainoa totuus, voiko olla myös jotain muuta, onko katsontakantamme liian kapea. Mikä tästä tavastamme nähdä maailma on ympäristön tuomaa mallia, yhteiskunnan asettamia raameja, luuloja tai myyttejä. Kiire, elämästä selviäminen, raha, kaikkiin voi löytää ohjeita ja malleja, miten toimia. Voisimmeko katsoa elämäämme hieman kauempaa, nyt hetkessä, jolloin näkisimme tämän oravanpyörässä kieppumisen, apinamielen säntäilyn ja kaiken tekemisen kuin ulkopuolisena. Tällainen suorittaminen on yksi tapa elää tämä elämä, kunnialla loppuun saakka. Voisimme ajatella myös elävämme näytelmässä, illuusiossa, jonka käsikirjoitusta voi muuttaa ja vastanäyttelijöitä vaihtaa tarpeen mukaan. Jotta lopulta oppisimme oivaltamaan ja ymmärtämään paremmin.

Elämää emme voi hallita. Mikään ei ole itsestäänselvyyttä. Vaikka kuinka tarkkaan suunnittee ja luulee tietävänsä, mikä  itselle on parasta. Tai varsinkaan, jos joku toinen suunnittelee ja päättää puolesta. Ainoa totuus on tässä hetkessä ja omassa sydämessä.

Tässäpä minä taas annan itselleni "ohjeita". Ohjeiden mukaan toiminkin, mutta aina välillä saa itselle muistutuksia. Tulee sairastumisia, muuttuvia tilanteita tai muita yllättäviä asioita. Silloin ei voi muuta kuin nöyrtyä ja hyväksyä. Tämä on ELÄMÄÄ isoilla kirjaimilla. Aina on kaikkeen olemassa ratkaisuja, kun pystyy näkemään asioiden erilaisia merkityksiä. Ja usein auttaa kun katsoo itseä lintuperspektiivistä. Huomaa, kuinka pieniä mutta toisiimme liittyviä tapahtumia elämme.

Me olemme kaikki yhtä arvokkaita, hyväksyttyjä ja tarpeellisia persoonia omassa kohdassamme elämää, toteuttamassa sitä tehtävää, mikä meillä on.

Tuupitaan, katsellaan, kuunnellaan ja ollaan läsnä toisillemme. Ja kiitollisia kaikesta.