Vaikka olenkin marraskuussa syntynyt
en tähän kaamosaikaan ole tottunut
siksi auringonvalon pilkahdus
on kuin oman mielen kirkastus.
Lapin kaamoksessa asuessa
en kokenut tällaista alakuloista oloa,
siellä pienikin kuura- ja lumikerros
toi pimeneviin päiviin valoisuutta
toisin kuin täällä etelämpänä,
jossa tänäkin syksynä on pitkiä aikoja satanut vettä
ja taivas ollut harmaan pilviverhon peitossa.
Luonnon ollessa lepotilassa
melkein kaikkien värien kadotessa
kaipaan valoa,
jokainen auringon pilkahduskin
tuo sisälleni lämpöä ja iloa.
Kirkasvalolamppu aamulla ja d-vitamiinia purkista,
led-valoja päivällä,
kynttilöitä illalla,
ja ainahan voi kotoilla, lukea ja kutoa,
niiden avulla selviää tästäkin pimeästä ajasta.
Joulun jälkeen alkaa päivä jo pidentyä
kevättä kohti mennessä,
siinä välissä
lumihankien valoisuutta katsellessa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.