Toisen roska on toisen aarre, toisinaan näin, usein myös toisin päin.

Kauppareissuni varrelta löysin yhtenä päivänä paljon pullonkorkkeja, muovia ja muutakin roskaa, joka muuttuu mikromuoviksi ja jää luontoon haitalliseksi elementiksi.

Näiden materiaalien käyttäminen tähän taiteelliseen kuvaukseen on nähdäkseni myönteinen merkitys, mutta tämän jälkeen ne menevät materiaalikiertoon, muovinkeräykseen. Useina päivinä osallistun ns. roska päivässä-keräykseen ja poimin kulkureittini varrella olevia roskia, enemmänkin kuin yhden, ja vien ne niille kuuluvaan paikkaan, keräyspisteisiin.

Myönnän, joskus olen heittänyt purkan suustani maahan sitä aikani pureskeltuani. En tee sitä enää ystäväni antaman tiedon jälkeen. Koirat vainuavat purkat ja popsivat ne suuhunsa ja niistä aiheutuu paljon ongelmia koiralle, vaikka pureskellussa purkassa ei kovin paljon esim. ksylitolia enää olisikaan. Kun käytin tätä ystäväni koiraa lenkillä, näin omin silmin, kuinka purkat löytyivät jopa lumihangesta.

Luonto ja eläimet kärsivät meidän ihmisten ajattelemattomuudesta.