Tiedän, että kaikilla ei ole mahdollisuutta elää tällä tavalla tai tehdä tällaista valintaa kuin minkä olen tehnyt. Valitsin omaehtoisen työttömyyden. Valitsin vapauden päättää. Valitsin myös jollain tavalla ajateltuna turvattomuuden, menetin työttömyysturvan, kun en ilmoittautunut te-palveluiden käyttäjäksi. Itseasiassa en menettänyt mitään, kun en sitä hakenutkaan. Syynä on osittain tietämättömyys ja ehkä myös pelko siitä, mitä kaikkea joutuu kokemaan vielä näin vanhana te-toimiston taholta.

Tällä hetkellä puhuttaa aktiivimalli, jolla työttömiä pyritään aktivoimaan, panostamaan enemmän, osallistumaan tms. Itse olen, omasta mielestäni tietenkin, ollut aktiivinen työnhaussa. Olen tehnyt hakemuksia, muuttanut niitä työnkuvaa vastaavaksi, etsinyt sopivia työpaikkoja työvoimatoimiston sivuilta, laittanut viestiä eri työpaikoille, tehnyt avoimia hakemuksia, soittanut, käynyt paikanpäällä ym. Olen päässyt haastatteluihinkin. Monipuolinen työkokemus ja useassa paikassa työskentely on varmasti auttanut, mutta todellisuudessa yksi syy, miksi en ole joihinkin paikkoihin tullut valituksi, on viimeaikoina ollut ikä. Olenkin kysynyt iän vaikutuksesta ja saanut vastauksen, että emme harrasta ikäsyrjintää, oli vaan niin monta tasavertaista hakijaa. Parasta mahdollista aina haetaan, hyvää tyyppiä, ja toivottavasti aina myös sellaisen työnantaja saa.

Voisiko minua aktiivimallilla saada aktiivisemmaksi? Voisinko työvoimakoulutuksilla oppia vielä paremmin tekemään työhakemuksen? Voisinko vielä jopa kouluttautua uuteen ammattiin 62-vuotiaana? Voisinko hakea niitäkin muutamaa te-keskuksen sivuilla avoinna olevaa työpaikkaa useamman kerran hakuaikana. Ja voisin jälleen muuttaa, olen sen tehnyt useamman kerran vuoden 2011 jälkeen. Ja kuitenkaan sillä ei ole merkitystä työttömyyskorvauksen saamiseen, että on hakenut paikkoja, vain sillä on merkitystä, että ei ole ollut riittävästi töissä tiettynä ajanjaksona.

Harmittaa ehkä jonkin verran se, että olen maksanut jäsenmaksuja koko työurani ajan, enkä nyt hyödynnä sitä hakemalla työttömyysturvaa. Mutta kuten kolikolla on toinekin puoli, siellä on vapaus valita mitä tekee tai onko vaan tekemättä mitään. Minulle tämä on helppoa nyt. Minulla on jopa positiivinen ongelma, kun on pieni asunto eikä ole paljon säilytystilaa, niin ei voi myöskään  ostella, ainakaan turhaa. Olen kiitollinen pienistäkin asioista. Olen oppinut luottamaan, että saan kaiken tarvitsemani. Olen oppinut ajattelemaan, että olen terve, se on minun ilmainen terveysvakuutukseni. Ja yksi tärkeä asia, onhan minulla puoliso. Olen tehnyt kaikki valinnat vapaaehtoisesti. Ja olen ollut töissä välillä viime vuosinakin ja ansainnut palkkaa ja säästänyt siitä osan. Toki monet tapahtumat elämässä ovat saaneet aikaan ajatusten kääntymisen elämän tarkoituksen etsimiseen. Kaikessa on sekä varjon että valon puoli, pitää vaan oppia ne näkemään, kääntää symbolisesti kolikkoa myös toisinpäin ja miettiä mitä hyvää tästä voi seurata tai minkä muun näkökannan asioihin voi ottaa. Olen opetellut auttamaan pyyteettömästi toisia, se tuo hyvä mielen. Minun ei tarvitse omistaa kaikkea sitä mitä muillakin on. Mikä on paras tie onnellisuuteen? Olenko onnellinen, kun olen töissä, minulla on palkkarahalla hankittua tavaraa. Vai riittääkö onnellisuuteen, että voin joka päivä herätä levänneenä, ei tarvitse stressata saanko nukuttua riittävän hyvin jaksaakseni taas töissä. Tai se että on koti ja ruokaa joka päivä. Ja tärkeässä osassa onnellisuuteen ovat perhe ja ystävät sekä terveys. Olen kaikista näistä onnellinen ja kiitollinen. Jokaisen onni koostuu omista valinnoista ja niistä asioista mitä elämäänsä sillä tavalla saa tai hankkii ja onnellisuus on jokaisen oikeus. Ja jos ei koe olevansa tyytyväinen  valintoihinsa, aina voi valita toisin. Ainakin ajatuksensa ja suhtautumisen kaikkeen voi muuttaa. Minua ja ajatuksiani sekä ideologiaani on muokannut koko tämän elämän mittainen prosessi ja se toivottavasti jatkuu edelleen. Haasteet, vaikeudet ja eteen tulevat valintatilanteet ovat osa prosessia.

Ystäväni sanoja lainatakseni, ”olen työnantaja eli annan toisille mahdollisuuden tehdä se työ, jonka olisin voinut saada". Ehkä joku muu tarvitsee sitä enemmän kuin minä, ainakin tällä hetkellä. Uskon myös tulevaisuuteen vaikka tärkein hetki onkin tässä. Juuri nyt on kaikki hyvin. Ja jossain vaiheessa saan sen eläkkeen, jonka olen työvuosieni aikana ansainnut. Tämän naisen euron arvon eläkkeeseen näkee siinä vaiheessa kun eläke maksetaan, vähennystä siihen tuonee äitiyslomat, hoitovapaat ja opintovapaat. Sekä nämä viime vuosien osittain omienkin valintojen mukaiset työstä poissaolojaksot, johtuen syystä tai toisesta.