Olen opetellut hiljentymään ja kuuntelemaan itseäni. Miettimään mikä on minun sydämeni ääni ja mikä on muiden vaikutusta. Teen aina niissäkin tilanteissa oman valinnan, mutta teenkö sen pelosta vai rakkaudesta käsin. Uskallanko luottaa ja uskoa, että siltikin minulle käy hyvin, vaikka sillä hetkellä ei siitä ole mitään käsitystä. Ja vaikka jonkun muun käsitys minun parhaastani näyttää ilmiselvältä. Hakkaako sydämeni pelokkaasti vai sykkiikö se levollisesti. Kun hiljennän järjen äänen, niin tiedän kumpaa sydäntä kuuntelen.

 

Minun spontaani sisäinen lapseni on ollut piilossa järkevän, kontrolloivan, huolestuneen aikuisen takin alle, roolin sisään. Lapsen iloisuus, uteliaisuus ja hyväksyvä universaali rakkaus pitäisi olla jokaisella aikuisella. Tällöin pystyy kohtaamaan kaikki rasitteet ja haasteet pelottomasti. Kohtaamaan ne asioina, ei tunnetiloina eikä henkilökohtaisina uhkina vaan kohtaamisen arvoisina asioina. Huumorilla mutta silti löytämällä uuden siemenen, joka niihin kipeisiinkin tilanteisiin on kylvetty.

 

Meillä on jokaisella lahjoja, monenlaisia, jokaisella omanlaisia mutta siltikin jokaisen ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Me jokainen olemme erinäköisiä siltikin hyväksymisen ja rakkauden arvoisia. Ja vaikka saa vain yhden ihmisen iloiseksi tai huomaamaan oma arvonsa, elämäntehtävän on saanut täytettyä. Toki silloin huomaa, että näitä pieniä hyväksymisen eleitä onkin ilo jatkaa. Kun annan niin saan, ei aina rahaa mutta hyvää mieltä ja se palkitsee.

 

En osaa piirtää enkä maalata ja puhuminenkin jännittää. Ja saattaa jopa itkettää. Myönnän sen, sille saa nauraa, minäkin pyrin ottamaan sen huumorilla. Tärkeänä pidän, että osaan missä tahansa tilanteessa olla läsnäolevana. En haahuile ajatuksissanikaan. En ole valmis vieläkään. Oppia voin vanhanakin. Tietynlainen naivius ja maailmanparantajakin minussa asuu. Katkeruudella ja kyynisyydellä ei maailmaa paremmaksi rakenneta. Olisin halunnut töihin mutta ei minua minnekään ole huolittu (ehkä ikäni takia) siis en saa vakituista palkkaa. Minun tehtäväni on sitten jotain muuta. Ja voin silti levittää ilosanomaa. Meillä jokaisella on ilo, onni, rakkaus, vapaus ja hyväksyminen sisimmässä, kun vaan sen sieltä nostaa pintaan. Avaa maailmankaikkeudelle sydämesi.

 

Meillä jokaisella on paikkansa, ei torpata itseä. Eikä muidenkaan anneta sitä tehdä.