minä antauduin kuuntelemaan
sävelten iloittelua.
Miltä tuntuu
kun musiikki on kaikkialla ympärillä
tulee liki
kulkee lävitse
liukuu, pyörii, sivelee
liikuttaa, ravisuttaa
hempeilee
ja viimein pääsee tuntemaan koko voimallisuuden,
olet sen sisässä
olet itse musiikkia?
Minä tiedän
koin sen eilen
kirkossa kauniina talvi-iltana
revontulet taivaalla kirkon ylle kaartuvina.
Musiikki soljui sisälleni
valui soluihini
korvieni, silmieni ja tuntoaistumukseni kautta,
sain jakaa tämän elämykseni
muiden kuulijoiden kanssa
olimme täynnä musiikkia.
Sävelet veivät minut tanssiin,
mielikuvissani
leijailin harsomaisen kevein askelin
usvaisen suomaiseman yllä
ilman jalkojen kosketusta
käyttäen hypähtelyihini alustana musiikin tempoa.
Luonnossa puut ja pensaatkin
tanssivat kanssani
lapsekkaasti näin eilistä iltaa kuvailisin.
Kiitos Lapin kamariorkesterille
johtajalleen John Storgårdsille
ammattitaitoisille
kokonaisvaltaisesti työhönsä eläytyville soittajille.
Suostun riippuvuuteen
tällaiseen musiikkiin ja taiteeseen.
Luonto on minun kirkkoni, hiljentymispaikkani
mutta tällaisena iltana
tämän kokeneena
myös kirkko sai hiljentymään
Lapin Kamariorkesterin
ollessa siellä musiikillisena äänenä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.