IMG_3727.jpg

 

Taas alkaa vuosi alusta, uusi vuosikymmen on edessä. Muutaman päivän jo kuluneena muistuttaa edelleen, että jokaisen on elettävä omaa elämäänsä. Kopiointi ei ole sallittua, tai toki on, mutta silloin se ei tunnu omalta vaan jonkun toisen elämältä. Ei kannata seurata muita tähtiä vaan kuunnella omaa sydäntä, vaikka se välillä saattaa muita ärsyttää, jos itsellä on ihan omia mielipiteitä omasta elämästä. Tietenkin, jos ei tiedä tai kuule, mitä oma sisin haluaa kertoa, niin silloin on vain tehtävä niinkuin tuntuu omasta mielestään parhaalta.

 

Eläkkeelle vuoden alusta jäin, joten nyt on jonkinlaisen inventaarion paikka. Mitä tuli tehtyä, keneen tutustuttua, onko niissä paljon vai kaikki, jotka voi taaksensa jättää ja niistä irti päästää. Ainakin voi hyvät ja onnelliset sekä ilon ajat mieleen tallentaa ja niistä ehkä joskus alakulon hetkellä voimaa ammentaa. Haasteellisista hetkistä, ihmisistä tai paikoista saa parhaita oppeja seuraavaa elämänvaihetta varten. Mitä niistä en enää tarvitse, ne jääköön paikoilleen, kun itse jatkaa matkaa suuntana omanlainen oikea.

 

Mummuus on tullut minunkin elämään. Lapsenlapset tuovat harvakseltaan sisältöä elämään. Sen takia lähinnä, kun asuvat satojen kilometrien päässä. Valokuvien ja videoiden välityksellä voi kuitenkin nähdä lasten kasvavan ja ehkä temppujakin, kun ovat jossain sellaisessa iässä. En ollut hössöttävä äiti, en osaa olla myöskään sen kummempi mummu. Otan syliin, kosketan, puhelen, luen, aikaani annan eikä tavarapaljoutta kauttani heille kulkeudu. Luontoon voin heitä tutustuttaa, mutta minun neuvojani kasvatuksessa eivät saa eivätkä tarvitse, siihen omat vanhemmat ovat maailman parhaita. Eikä minun osani ole sitä arvostella. Minäkin olen halunnut omani tavallani kasvattaa ja sallin myös lapsilleni sen suhteen samaa vapautta. Myös virheiden oppimisesta on vapaus valita, jatkaako samalla tavalla vai kysyykö neuvoja ja tekee sitten omalla tavallansa.

 

Nyt eläkkeellä on myös aikaa kuntoilla, hulavannetta pyöritellä, keppiä heilutella, puihin kiipeillä, kallioille jalkojansa asetella tai lumihangessa kahlailla. Ihan sama millä tavalla, kunhan mieli pysyy virkeänä ja kunto korkealla sekä kolesterolit alhaalla. Vaikka kuka lääkäri sen tiennee, että ovatko minun suoneni tukkeutuneet kolesterolin ansiosta vai tarvitsenko sitä hormonitasapainon ym elintoimintojen ylläpitämisessä. Juuri nyt suonissani veri virtaa luultavasti normaalilla tavalla. Kaiken sen voi tietää vasta kuoleman jälkeen ja sitten en enää sitä tietoa tarvitse.

 

Vuosikymmeniä olen tätä elämää jo elänyt. Milloin se kuoleman hetki on, sitä en tiedä minä eikä kait elinajanodotekaan taida paikkansa pitää eikä mitkään keskimääräiset arviot. Jokainen elää sen pituisen elämän kuin elää. Tässä vaiheessa olen jo tiedostanut, että elämä on juuri nyt, ei eilen, ei huomenna eikä sitten joskus kun. Siltikin teen valintoja, jotka nykykäsityksen mukaan ovat terveellisiä, koska tavoitteenani on kuolla terveenä vanhuksena tai ikäihmisenä tai milloin se sitten tapahtuneekaan, olkoon vaikka huomenna. Pyrin siihen, ettei ole juurikaan keskeneräisiä asioita, testamentti on tehtynä, hautajaisistakin lapsille tärkeimmät asiat tiedotettu, turhat tavarat nurkista kierrätetty, laskut maksettu ja muut esille tulevat asiat hoidettu sen hetken tilanteen mukaan. Pörssiromahdusta en osannut huomioida enkä pankkien tai muiden yritysten kaatumisia. Minun elämäni kulkee jonkinlaista omaa raitaansa, muutoksia suuntaan tai toiseen tehdään, jos niille on tarvetta tai pakotettuna.

 

Tämä uusi vuosi ja vuosikymmen on alkanut, luovuus tällä tavalla on paperilla näyttäytynyt. Kaikilla on oma tapansa elää, nauttien tai murehtien, kiitollisena tai katkerana, rakastaen tai vihaten, onnellisena tai onnettomana, sekä kaikki muutkin tavat ovat jokaisen omia valintoja ja ihan hyviä sellaisena. Suorastaan jokaisen elämään parhaiten sopivia, jopa oppimisen paikkoja.